Kaksi viikkoa uusien kavereiden kanssa

Kaksi viikkoa on taas kulunut kuin siivillä. Siihen on mahtunut parit eläinlääkärireissut ja yksi kotiehdokaskin, mutta kerrotaan niistä seuraavassa postauksessa lisää!
Nyt ajattelin tulla kertomaan teille Doriksen ja Neaton kuulumisia. 

Dorishan on se viime postauksessa esitelty mäyräkoira, ja Neato samaisessa postauksessa esitelty uusi perheenjäsenemme, täydellinen uusi ystäväni, eli robotti-imuri.

Doris kävi viime viikolla lääkärinpöydällä näyttämässä masuaan. Oli epäilys joko pienistä mäyrisvauvoista tai vaihtoehtoisesti valeraskaudesta, ja onneksi ultrassa vaakakuppi kääntyi valeraskauden puoleen, meidän kissat olis varmasti murhanneet mut joku yö, jos meille olis vielä mäyrisvauvojakin tullut... :D

Kieltämättä kauhistuneelta se Doriskin näyttää tutkaillessaan ruutua.

Tällä viikolla Dorppanorppa pääsi sitten sterkkaan, ja nyt ollaan hengailtu rauhakseen kotosalla parantelemassa massua. Rauhakseenhan tuo mäyris nyt tuntuu muutenkin ottavan, kun ei lenkkeily ole ilmeisesti mikään lempiharrastus... ;) Taitaa ennemmin tällainen kotitonttuilu olla se Doriksen juttu!

Myöskään kissat eivät kuulu Doriksen lempiasioihin, ja sama toisinpäin. Meidän kissat eivät tätä koiravierasta arvosta sitten pätkääkään. Sain "kaverukset" silti yhteiskuvaan, melkein ainakin.

Mutta se Neato. Ai että, en voi kun suositella! Kiertää säännöllisesti täällä meillä, enkä voi enää edes  ymmärtää miten ollaan joskus voitu olla parikin viikkoa imuroimatta! Tällaisen saaliin tuo keräsi tänään, edellisestä imuroinnista on joku 24 tuntia aikaa...

En käsitä. Mistä se kaiken tuon pölyn, karvat, kissanhiekat kerää? Jotkut moittii robotti-imureita lakaisukoneeksi eikä pölynimuriksi, mutta jos lakaisemalla saa tällaisen saaliin, olen tyytyväinen ;)
Laitoin tuon kiertämään myös tuolla kissahuoneessa, eikä Pörris ja Manta kauheeta sätkyä saaneet, tuo on sen verran hiljainen ja liikkuu rauhakseen, että kissat lähinnä kyräilee sitä raapimispuustaan. Ihan joka murusta ei kerää, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen.

Doris ei kauheasti tästä(kään) imurista välitä, tuo oikea imuri on ihan hirveä kauhistus, ja tätäkin pitää juosta karkuun. Mies laitteli mulle tänään tällaisen kuvan :D

Doris-parka hypännyt sohvalle miehen taakse piiloon pahaa, pahaa imuria ♥

Kissa-asiainhenkilö, missä olet?

Tällä viikolla olisi moiselle henkilölle tarvetta, nimittäin meitä Kissakolmion kuninkaallisia on nyt kohdeltu hyvin huonosti ja epäarvokkaasti.

Paras aloittaa juttu ihan alusta.

Eli tiistai-iltana meidän emäntä tuli ihan normaalisti töistä, mutta sitten se lähti melkein heti pois, kävi vaan tulostamassa täällä pari paperia tuosta laitteesta, jonka päällä mekin on joskus istuttu ja sit sieltä on tullut meidän tassujen kuva ulos! Tiedättekö te mistä laitteesta puhun, en oo ihan varma sen oikeasta nimestä, joten me kutsutaan sitä tassukuvastimeks.

Joka tapauksessa, me jäätiin tänne vähän hoo moilasena katteleen, et mihin se emäntä nyt heti lähtee eikä anna edes iltapalaa! No ei tarvinnu ihmetellä kauan, kohta se tulikin jo takas, MUTTA!!!

Sillä oli mukanaan meidän arkkivihollinen! KOIRA! Vaikkakin hirveän paljon pienempi kuin se edellinen mikä täällä oli, mutta kyllä me tuo silti koiraks haistettiin ja tunnistettiin! TAAS! Eikö se edellinen olis voinu olla vaikka viimenen, oltais pärjätty ihan ilman tätäkin järkytystä taas.

Tollain viattoman näkösenä se tuossa istuu mukamas.

Mut sit se näki meidät täällä ylhäällä, mihin tietty juostiin heti ku haistettiin et tommonen sieltä ovesta taas tuli sisälle. Vähän jouduttiin epäileen omaa hajuaistiamme, koska selkeästihän tuo näyttää ihan siltä efelant... eflen... ronsulta, joka osasi lentää, Dumboko se oli? 

Näätteks mut tuolla ylhäällä? Lalli oli vähän rohkeempi, tai tyhmempi, ja rupes ihan tuijotuskisaan moisen pötkön kans.

Anna meidän nyt taas kaikki kestää. Kuinkahan kauan tää ny meinaa taas majailla täällä meillä, edellinen oli ihan liian kauan meidän mielestä! 

Mutta ei kauheudet tähän loppuneet! Eilen emäntä kantoi tuolta ovesta sisälle pahvilaatikon. Pahvilaatikko on viel se hyvä juttu tässä. Sieltä pahvilaatikosta se nosti jonkun tommosen härpäkkeen tonne lattialle, siirsi meidän hiekkistä kun se oli kuulemma tiellä (miten meidän tavarat voi olla muka tiellä, se paikka oli ensin meidän hiekkiksen!!). Oltiin et okei, tää on ihan ok juttu.

Tänään se karmea totuus sitten paljastui. Se härpäke ei ollutkaan mikään tavallinen koriste-esine tai joku tommonen istumisalusta, vaan se oli IMURI! Siis nyt täällä on jo kaks kauhulaitetta! Tää piti onneks paaaaaljon hiljaisempaa ääntä ja vähän kummasteltiin, kun se itsekseen täällä liikku. Se aiempi imuri on vissiin vähän tyhmempi, kun aina emäntä tai iskä joutuu sitä taluttaan ympäriinsä, mut tää osas kulkee ite. 

Kävin nopeesti myös alhaalla vilkaisemassa moista härpäkettä, mutta sit muistin et ainii täällä oli joku koirakin, ja juoksin takaisin ylös. Mut sinne oli hävinny kaikki meidän vaivalla lattialle heittelemämme kissanhiekat :( Ei ollu murustakaan jääny jäljelle... 

Mites teidän viikko on sujunut, onko ollut yhtä järkytyksentäyteistä ku meillä?

 

Emäntä selventää, että uusi härpäke on siis Neato Botvac D85, täydellinen uusi ystäväni ♥

Luin Tassunjälkiä sydämessä -blogista heidän uudesta hankinnastaan ja vähän kuin heräteostoksena klikkailin moisen kapistuksen CDONilta ostoskoriin. Meillä on ollut jo piiiitkään tarkoituksena ostaa robotti-imuri, mutta olemme etsineet juuri eläintalouteen sopivaa kapistusta, monen imurin kohdalla kun on ollut sitten arvosteluissa maininta, että harjakset menee tukkoon karvoista tai jotain muuta vastaavaa. Mutta tuon blogiarvostelun perusteella uskaltauduin tämän sitten ostamaan, ja ai että! Kyllä kannatti! Tuli meinaan puhdasta! Tämän pystyisi ajastamaan myös yölliselle imurointikierrokselle, sen verran hiljainen on.

 

Ja uusi koiraystävämme on Doris, 8-vuotias mäyräkoiratyttö, joka tuli meille tosiaan tiistai-iltana sitä omaa, uutta kotiaan etsimään :) Hirmuisen herttainen tapaus, jolle kissat on tietenkin suuri kiinnostuksenkohde, niihin kun ei rouva ole koskaan päässyt tutustumaan.

Hyvää löytöeläinpäivää!

Tänään vietetään valtakunnallista löytöeläinpäivää, ja minähän olen tämän talouden virallinen löytökissa. Emäntä löysi minut silloin 2004 traktorin alta värjöttelemästä suuren pentumahani kanssa, ja tarjosi lopulta minulle loppuelämän kodin, kun oikeaa kotiani ei löytynyt. Niitä vauvakuviahan ei ole täällä koskaan edes julkaistu, haluatteko joskus nähdä miten söpöä jälkikasvua mulla on? 

 

Emäntä kaiveli vanhoja kuvia musta, ja tää oli sen mielestä paras

 

Tokihan meillä asuu myös tuo ns. löytökissa Chaplin, joka asui elämänsä ensimmäiset viikot omakotitalossa muun lauman kanssa vähän omin nokkineen, ennenkuin valvontaeläinlääkäri puuttui asiaan, ja saatiin kaverit sieltä pois. Meille tänne Kissakolmioonhan sieltä tuli Hartsa, Hilma, Harmo, Poirot ja tietty siis Chapi.

Harmon kuva pitkästä aikaa, Chapia te näätte niin paljon ;)

Crusoekin on tavallaan löytökissa, emäntä sen sieltä yhdestä navetasta silloin pelasti lapiouhan alta. Mutta Lalli onkin ihan tavallinen kotikissa. Ei sekään mistään parhaista oloista ole lähtöisin, omakotitalo täynnä kissoja eikä ketään oltu tietenkään leikattu, mutta virallinen löytökissa ei Lalli ole.

 

Cru muutaman päivän meillä olon jälkeen osaa jo nauttia elämän pienistä iloista, kuten patteripedistä.

 

Kissahuoneen asukeista Manta on löytökissa, sen tarina taitaakin teille olla jo tuttu? Teiniäiti kolmen lapsensa kanssa. Pörris taas tuli Pesulle kolmekuisena vauvelina vuonna 2011, elänyt siihen astisen elämänsä ulkona. 

 

 

Surkeita kissakohtaloita meillä on siis kaikilla taustalla, mutta nyt elämä hymyilee, kun on katto pään päällä, rapsutuskoneita kaksin kappalein, ruokaa tulee säännöllisesti ja joku hoitaa myös tuon vessan siivouksen. Ei tarvi tuolla ulkona kovilla pakkasilla tai kauheilla helteillä etsiä suojaa ja ruokaa, väistellä autoja, ihmisiä ja petoja.

Joten hyvää löytöeläinpäivää meiltä kaikilta Kissakolmion asukkailta, pitäkäähän huoli kavereistanne! ♥