Hyvästit parhaalle kissaystävälle

Lokakuun loppupuolella veimme Lillin lääkäriin yleiskunnon heikentymisen ja huonovointisuuden vuoksi. Paino oli lähtenyt laskuun reippaasti eikä ruoka maistunut.

Ultrassa paljastui lähellä virtsarakkoa lymyilevä kasvain 💔

Lilli sai kotiin viemisiksi tujumpaa kipulääkettä ja paljon rakkautta, rakas mummokissamme siirtyi saattohoitoon.

Monienmonien itkujen jälkeen varasimme Lillille vielä viimeisen ajan viikon päähän...

Se on hirveä tunne, vaikka tietää ratkaisun olevan rakkaan lemmikin kannalta oikea. Vaikka tästä on jo aikaa muutama kuukausi, en tätäkään pysty kirjoittamaan kuivin silmin, sen verran vielä sydämeen sattuu.

Lilli nukutettiin ikiuneen 30.10.2019 💔

There's something missing in our home.

We feel it day and night.

We know it will take time and strength

before things feel quite right.

But just for now we need to mourn.

Our hearts - they need to mend.

Though some may say it's 'just a pet'

We know we've lost a friend.

You've brought such laughter to our home

and richness to our days.

A constant friend through joy or loss,

with gentle loving ways.

Companion, pal, and confidante,

a friend we won't forget.

You'll live for always in our hearts.

Our sweet forever pet.

Lilli 💖 15.06.2001-30.10.2019.

Rest in peace our beautiful girl 💔

Elo-lokakuu 2019

Elokuun alussa Elsie pääsi sterkattavaksi, kun pennut olivat pahimmat imemisensä jo lopettaneet, ja Elsien kiimat alkoivat olla jo meidänkin hermoille käyviä. 

7.8 meidän makkariin muutti paluumuuttajana Morticia. Hänen kotinsa ei enää pärjännyt Mortin kanssa ja halusi palauttaa sen tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Pari ensimmäistä viikkoa Mortilla menikin mököttäessä, mutta kyllä sieltä sitten onneksi löytyi se sama kehräys- ja puskutraktori kuin ennenkin. 

Elokuun puolessavälissä veimme Freddien Eläinystäväsi Lääkäriin häntäamputaatiokonsultoinnille. Saimmekin ajan nopeammin kuin uskoimmekaan, koska jo seuraavana maanantaina veimme Freddien heti aamulla amputointiin! Kotiin saimme tokkuraisen pojan, jolla ei takajalat kantaneet ollenkaan, mutta kova halu oli silti päästä liikkeelle.

Parin päivän päästä jouduimme viemään Freddien takaisin lääkäriin, kun kakkahommat eivät sujuneet kotona ollenkaan. Muutaman päivän päästä amputaatiosta aloitimme Freddielle laserhoidot, ja poika nauttiikin niistä aina täysin siemauksin! Syyskuussa aloitimme myös Freddien fysioterapian.

Alfredilla kävi kotiehdokkaita useitakin, ja pikkujätkä muuttikin omaan kotiinsa 25.8 💖

Syyskuun alussa Lilli kävi vielä viimeisellä kilpirauhaskontrollilla, ja arvot olivat edelleenkin oivalliset, joten kontrolleja ei enää tarvittu! Painokin oli oikein hyvä ja mummukissan mieli virkeä 💕

Muillakin pennuilla onneksi riitti kotiehdokkaita, ja Gwen muuttikin 6.9 omaan kotiinsa, ja Ethel sekä Ivy yhteiseen kotiin 13.9.

2.10 pääsi Elsie hammaslääkäriin. Suusta poistettiin parikin mätää hammasta sekä runsaasti hammaskiveä. Mutta nyt olisi kaikki toimenpiteet tehty, ja kodinetsintä voisi alkaa! Elsie ei hirveästi arvostanut tätä eläinlääkärireissua...

20.10 meille muuttivat takaisin Ethel ja Ivy itsestään riippumattomista syistä. Tytöt olivat kasvattaneet kuukaudessa painoa runsain mitoin ja veimmekin heidät sterkattavaksi heti 28.10. 

Touko-heinäkuu 2019

Vappupäivä valkeni aurinkoisena, ja heti ensimmäisenä äänenä herätessämme kuulimme samaan aikaan niin vienoa, mutta vaativaa miukumista kissahuoneestamme. Pikana sängystä ylös ja katsomaan! Neljä ihanaa pientä pentua olivat saapuneet maailmaan 💕 Pikaisen sukupuolten tarkistuksen jälkeen lopputulokseksi saimme kolme tyttöä ja yhden pojan. Emo ja pennut voivat hyvin, joten emme viitsineet heitä kauheasti häiritä, vaan annoimme Elsien hoitaa pikkuisensa rauhassa. Aamuin illoin heitä silti punnitsimme ja tarkistelimme muutenkin vointia, Elsie ei tätä aina ihan arvostanut, joten saimme käyttää luovuutta saadaksemme pentuja käsitellä.

Kaikkien painot olivat hienosti noususuhdanteiset, Elsie oli hyvä emo!

Otimme tavaksi ottaa pennuista joka viikko uudet kuvat, ja esitellä heidät mm. Facebook-sivuillamme sekä Instassa. 

Kesäkuun alussa Lilli kävi taas kilpirauhaskontrollissa, ja jälleen arvot olivat hienosti viitearvoissa, voimme siis henkäistä helpotuksesta! Juhannukseksi pakkasimmekin Lillille survival packin ja suuntasimme miehen vanhempien luokse Savonlinnaan, ja mökkeilemään Punkaharjulle. Lilli nautti hienosta säästä ja road tripistä. 

Juhannuksesta selvittyämme olikin aika viedä Elsie pentuineen ensimmäiselle terveystarkastukselle. Samalla pennut saivat rokotteen, sirun ja heistä otettiin myös FIV- ja FeLV -testit. Eipä ole ennen tullut näin kovaäänistä ja protestoivaa sakkia vastaan, mitä nämä pennut! Tyypit roikkuivat koppansa verkko-ovessa vaatien takaisin sisälle pääsyä, ja kovaan ääneen pistivät vastaan kaikkia hoitotoimenpiteitä. Hyvin silti kaikki saatiin hoidettua.

Ethel

Emo-Elsie ja Gwen

Ivy

Alfred

Shimmylläkin kävi kotiehdokas 25.6, rakastui kauniiseen ujopiimäämme täysillä ja Shimmy pääsikin muuttamaan omaan kotiinsa 27.6 ihan tähän meidän lähelle! OIemme saaneet useasti hienoja kuulumisia, siellä se tyttö makoilee uusien ihmistensä sängyssä tassut taivasta kohden, ei puhettakaan enää ujoilusta 💖

Muutama päivä pentujen lääkärireissun jälkeen huomasimme pentujen olevan hieman nuutuneita, Ivy myös ontui ja suun alue näytti sotkuiselta. Epäilin aluksi ikävää rokotusreaktiota, mutta piakkoin diagnoosiksi vaihtui kaliki. Pahiten pennuista sairastui Ethel, hälle tuli myös hengitystieoireita ja jouduimmekin Etskiä nesteyttämään useaan otteeseen. Haimme pennuille lääkäristä antibiootit, jotta hengitys saataisiin kulkemaan ja voinnit paremmiksi, ja onneksi lääkitys alkoi lopulta tehoamaan. Gwen ja Alfred säästyivät pahimmilta oireilta kokonaan, pientä silmien rähmimistä lukuunottamatta.

 

10.7 meille saapui uusi hoidokki. Töpöhäntäinen, alle parivuotias kolli. Töpöhäntänsä ja laulutaitojensa vuoksi nimesimme hänet Freddie von Stumpyksi. Freddien töpöhäntä haittasi pojan normaalia kakkaamista ja itsensä putsaamista, joten veimme hänet heti seuraavana päivänä Evidensiaan röntgenkuviin ja yleistsekkaukseen. Röntgenkuvista selvisi töpöhännän painavan Freddien suolta ja tästä johtuen peräsuoleen oli jo kehittynyt pieni "tasku" juuri ennen peräaukkoa, tähän kun kertyy sitten kakkaa, eikä Freddie pysty itseään putsaamaan, aiheuttaa tämä sotkua ympäri Freddien elintilaa... 

Pohdimme PESUn kissakoordinaattoreiden kanssa, josko hännäntöpön amputointi auttaisi asiaa. Evidensiassa ei oltu kauhean positiivisella mielellä tämän asian suhteen, joten päätimme kysyä vielä toisen mielipiteen. Tästä lisää sitten seuraavassa postauksessa!

Helmi-huhti 2019

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Jotenkin tämä blogi aina jää, ja keskittyminen on enemmän tuolla meidän Facebook-sivuilla sekä Instassa. Kova halu olisi silti tätäkin taas nostaa pohjamudista, koska itsellekin kiva myöhemmin lukea mitä kaikkea on tehty 😊

Viimeksi kirjoittelimme Eikon sairastelusta. Oireet saatiin aika hyvin kuriin ja maitohappobakteerivalmiste jätettiin päivittäiseksi rutiiniksi. Tytöille ilmaantui myös aivan oivallinen kotiehdokas, ja omaan loppuelämän kotiin muutto tapahtuikin jo 18.2! Joko tästä on vuosi??

Viime vuoden helmikuussa teimme myös päätöksen viedä Lilli saamaan radiojodihoitoa kilpirauhasen liikatoimintaansa, ja 23.2 Lilli saikin viimeisen Tyrazol-lääkkeensä. Lääkitys piti lopettaa hyvissä ajoin ennen hoidon alkua.

Maaliskuun kuudes päivä Lilli sitten matkasi Vet4Catin klinikalle ja jäi sinne viikoksi täysihoitoon omaan pieneen yksiöönsä. Saimme klinikalta joka päivä kuvaterveiset, eikä Lilli näyttänyt olevan niissä moksiskaan, vaikka olimme hänet "julmasti hylänneet" 😃

Viikon kuluttua saimme hakea Lillin takaisin kotiin, ja kotonakin hän joutui pariksi viikoksi meistä eristyksiin, jotta emme saisi vaarallista säteilyä. Mummokissa vaikutti tyytyväiseltä päästessään takaisin tuttujen kavereiden luokse 💖

Maaliskuun puolessavälissä kävi Hanselilla ja Gretelillä kotiehdokas, ja tyypit muuttivatkin omaan kotiinsa 22.3!

Huhtikuun kymmenes päivä veimme Lillin ensimmäiseen kilpirauhaskontrolliin tsekkaamaan vähän arvoja. Arvot olivat lähteneet hienosti laskuun, joten kaikki sillä saralla mainiosti! Lilli oli myös saanut vähän painoakin kerrytettyä 💖

Huhtikuussa ilmaantuivat joka keväiset ampiaiset ja kimalaiset pörräämään tuohon parvekelasien taakse, ja yksi niistä onnistui pujahtamaan lasien välistä myös sisäpuolelle. Tottakai Crusoen oli pakko sitä vähän härkkiä, ja tässä lopputulos...

27.4 meille muutti kaunis Elsie-tyttö. Kunnon emoalus, joten varasimme pikaisesti hänelle lääkärin, jotta pystyisimme tekemään perusterveystarkastuksen ennen pentujen syntymää. Kaikki oli OK, hampaissa hieman sanomista, mutta niille ei tässä vaiheessa voinut tehdä mitään, vaan jäimme odottelemaan pentujen syntymää 😊

Hyvää Joulua!

Tässä teille Kissakolmion hyvän Joulun toivotukset giffimuodossa!
Meillä oli tänä vuonna joulukalenteri Instagramissa, ja tässä olisi tännekin kuvat nähtäville. Kuvissa esiintyvät luonnollisesti meidän omat karvalapsemme Lilli, Lalli, Crusoe ja Chaplin, sekä PESUn kodittomat Vivi (musta pentu), Eiko (tiikerinpentu), Hansel (ruskeatiikeri), Gretel (valkopohjainen tiikeri) ja Shimmy (kilppari).

Oikein ihanaa Joulun aikaa kaikille 💕

Touko-heinä 2018

Toukokuu meni omalla painollaan, Horu pysytteli edelleen kissahuoneessa, ja pennut kasvoivat kohisten makuuhuoneen puolella. Toukokuun lopulla koitti pentueen ensimmäinen eläinlääkärireissu. He saivat ensimmäiset rokotteensa, sirut niskaansa ja heistä otettiin myös FIV/FeLV -testit. Myös emo joutui samoihin kurituksiin. Kesäkuun alussa pentue pääsikin pois eristyksistä, ja alkoi koko asunnon armoton tutkiminen.

Huhtikuun lopulla meille tuli hätäsijoitukseen täysin valkoinen kollipoika. Tarkoitus oli, että hän muuttaisi oikeaan tilapäiskotiinsa vapun jälkeen, mutta sitä seuraavaa paikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Poika asui meillä kylpyhuoneessa, joten kovin pitkään en halunnut häntä siellä pitää, vaan hänen pitäisi joko muuttaa meiltä pois, tai sitten meidän pitäisi käyttää hänet lääkärissä ja siirtää Horun seuraksi kissahuoneeseen.

Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun, pohdimme pojalle nimen valmiiksi ja varasimme ajan kastroinnille, sirutukselle, rokotukselle ja FIV/FeLV -testeille. Poika sai nimekseen Hattivatti, olihan hän kokovalkoinen ja melko sähköisen oloinen tapaus poksahdellessaan.

Vaikka Artemis oli tullut Pesulle viimeisillään tiineenä, aiemmat pentunsa aina hylänneenä, ei moisesta käytöksestä ollut meillä tietoakaan! Artsi puolusti pentujaan ahkerasti muilta kissoilta, ja puolustihan hän alkuaikana pentujaan myös meiltä. Viikkokuvaukset ja punnitukset piti hoitaa oveluudella; toinen rapsutteli ja antoi Artsille herkkuja pentupesän ulkopuolella, ja toinen nappasi pennut yksitellen puntarille ja kuvaan. Melkoinen muori siis!

Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan pennut kasvavat. Mutta ei, sama puolustaminen jatkui siihen päivään asti, kun pennut muuttivat heinäkuun alussa omaan kotiinsa. Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan huomaa ettei enää ole mitään puolustettavaa. Mutta ei, yhä edelleen Artsi jahtaa ja vaanii muita kissoja. Tulimme johtopäätökseen, ettei Artsi vain siedä muita kissoja, vaikka lähtöpaikassaan niitä olikin ollut samalla tontilla useampia. Aloimme pohtia Artsin luovuttamista ainoaksi kissaksi...

Heinäkuun alussa muutti omaan kotiinsa Horu-poika, ainoaksi kissaksi nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Kuulumisten perusteella heillä sujuu siellä yhteiselo oikein hyvin, vähän uusi koti kummastelee miksei Horu puhu mitään, mutta eihän sitä nyt aina jaksa naukua!

Melkein samantien Artsin omien pentujen muutettua omiin koteihinsa, toi Pesun kissakoordinaattori meille kaksi pientä orpopentua, ikää siinä kuuden viikon tienoilla. Otimme veljekset makuuhuoneeseen eristykseen. Aika nopeasti heille varmistui nimet; Oreo ja Pätkis.

Pentujen ollessa noin kahdeksanviikkoisia, varasin heille lääkärin, jotta saisimme heidätkin pois eristyksestä totuttelemaan muiden kissojen seuraan. Eristysajan loputtua nappasi Artemis pojista kopin, ja tuntui adoptoivan kaksikon aivan täysin, joten melkolailla win-win molemmille; pennut saivat kaipaamansa emon ja Artemis sai kaipaamansa pennut.

Heinäkuun lopulla otti tilapäiskodin palvelusväki hieman vapaata, ja lähtivät pienelle kesälomareissulle Savonlinnaan. Lilli pääsi tottakai mukaan, mutta muut jäivät hoitajien seuraksi Tampereelle. Lilli tuntui nauttivan omasta ajastaan täysin siemauksin, kokeilipa hän myös suppausta!

16 kk myöhemmin

Me olemme täällä taas.
Ei siihen kauaa mennyt, vain kuusitoista kuukautta.
Tähän ajanjaksoon on mahtunut useita, useita kissoja, muutoksia talouden kaksijalkaisissa ja meidän kissamaisessa sisustuksessamme.
Aktivoiduimme tällä välillä myös Instagramissa!

Mutta  nyt olemme jälleen myös täällä.
Hetken saattaa emännällä kestää järjestellä kaikki kuvat oikeisiin kansioihin ja jäsennellä menneet tapahtumat myös tänne, mutta emme anna enää mennä näin pitkään ennen seuraavaa postausta!

Mitä kuuluu kilpirauhasrintamalle?

Kissakolmion matriarkalla, arvoisalla lady Lillillä, todettiin viime vuoden tammikuun lopussa kilpirauhasen liikatoiminta. Tähän saimme silloin lääkitykseksi Felimazolea annostuksella 1tbl aamuin illoin, ja pari kuukautta meni näin oikein mukavasti. Kontrollikäynnillä todettiin, ettei tuo annostus ihan vielä riitä, vaan jouduttiin lisäämään aamuannokseen vielä yksi tabletti lisää, ja tällä annostuksella arvot saatiin laskemaan viitearvoihin.
Mutta jottei elämä olisi liian helppoa, aiheutti tämä lääkemäärän nosto Lillin leukaan iho-oireita, ja lääkitys jouduttiin lopulta lopettamaan kokonaan. Kuinkas muutenkaan.

Seuraavaksi lähdimme vastahakoisesti testaamaan Y/D -ruokavaliota kuivaruoan ja -märkäruoan muodossa, ja nämä maistuivatkin Lillille hyvin. Jonkin aikaa. Lopulta Lilli vaan totesi, että hänhän ei tuollaista enää syö, ja näki mieluummin vaikka nälkää kuin olisi imuroinut lautastaan tyhjäksi.

Ei auttanut muu kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen, ja soitella meidän luottoeläinlääkäriltä reseptiä Tyrazoliin, tähän ihmisten kilpparilääkkeeseen. Tyrazolia Lilli sai ensimmäiset kaksi kuukautta ½tbl aamuin illoin. Tämän kuun alussa kävimme sitten taas verikoekontrollissa tsekkaamassa onko lääkeannos oikea, vai tarvitseeko sitä vielä säätää.

Valmisteluissa oli tietenkin pari ahkeraa apulaista mukana.

"Hei, uus huopa!"

"Okei, tää häkki on ny todettu turvalliseks matriarkalle"

Lilli saa eläinlääkärireissuille päällensä valjaat, ja hänen arvoisa matriarkkuutensa saa kävellä ihan omin pikku töppösin lääkärin ovesta sisälle, mutta automatkat Lilli joutuu silti kököttämään kiltisti häkissään.

Odotushuone oli kerrankin tyhjä, joten Lillin ei tarvinnut näyttää kenellekään koiralle kaapin paikkaa ;)

Me ollaan saatu täällä kissablogistaniassa lukea monen kissan kauhukokemuksista koskien eläinlääkärireissuja, ja kuinka jotkut joudutaan rauhoittamaan suoriltaan, ennenkuin mitään tutkimuksia pystytään edes tekemään. Tässä Lillin näyte, kuinka hän käyttäytyy eläinlääkärissä 😄

"Tsekataan tässä eläinlääkärin kanssa viime käynnin verikokeiden tuloksia"

Tällä kertaa verikoe saatiin otettua melkein ensimmäisellä yrityksellä, pienet ne mummun suonet ovat edelleen, mutta paremmin onnistui tällä kertaa. Verikokeiden jälkeen emäntä jutteli lääkärin kanssa hetken niitä näitä, ja sillä aikaa Lilli päätti vetää vähän lonkkaa. Eli ei, Lilli ei ole alemmassa kuvassa rauhoitettuna, vaan ihan muuten vaan pötköttelee rentona pöydällä. Eläinlääkäri ihan säikähti, että Lilli olisi järkytyksestä kehittänyt itselleen ödeeman tai sydänongelman, ja kaivoi stetoskoopin esille, mutta ehei, mummua vaan alkoi ramasemaan 😄

Kun pääsimme takaisin parkkipaikalle, pääsi Lilli köpöttelemään takaisin kotiovelle ihan itse. Tuntui, että koko Hervannan koirat olivat päässeet samaan aikaan pissalenkille, sen verran paljon niitä tuli vastaan. Niiden omistajat tuntuivat hämmentyvän nähdessään remmin toisessa päässä tällaisen mummukissan, joka ei olisi voinut vähät välittää hössöttävistä koirista. Lilliä ei vaan kiinnosta.

Ja pitihän Lillin päästä testaamaan myös muutamat puut ja niiden kiipeilymahdollisuudet. Eihän kävelyreissu muuten olisi ollut kunnollinen! Pitäisi kyllä ehdottomasti käydä Lillin kanssa useammin ulkoilemassa, Lilli kun on meidän kissoista ainoa, joka tykkää remmissä ulkoilla, tai noh, ulkoilla ylipäätään.

Ja mitäpä testeissä tällä kertaa löytyi? Arvo oli 6,9 eli aivan liian korkea. Viitearvo on 0,9-2,9, joten emme ole lähelläkään sitä. Päädyimme lääkärin kanssa nostamaan Tyrazolin annostusta ½tbl päivässä, eli Lilli saa nyt 3/4tbl aamuisin ja iltaisin. Toivottavasti tällä päästäisiin sinne viitearvojen sisälle. Ja toivottavasti tämä nosto ei taas aiheuta Lillille ihomuutoksia, tai joudumme lopettamaan tämänkin lääkityksen. Silloin jäljelle jäisi ainoiksi vaihtoehdoiksi joko kilpirauhasen osittainen leikkaus tai melkoisen hinnakas radiojodihoito. Luultavasti valitsisimme silloin radiojodihoidon, sillä se on tehokkaampi, vaikkakin vaatisi omat järjestelynsä.

Mutta parin kuukauden päästä käymme uudestaan kontrollissa, joten silloin olemme taas viisaampia!