13 marraskuuta, 2018

Hansel ja Gretel

Samana päivänä kun Artemis muutti omaan kotiinsa, siirtyivät puolivuotiaat sisarukset Hansel ja Gretel meille toisesta tilapäiskodista. Toisella tilapäiskodilla oli oma koira, ja tämä kaksikko stressasi moista karvakasta niin paljon, että nähtiin paremmaksi siirtää heidät tänne koirattomaan kotiin.
Heitä saattoi hieman jännittää uudet ihmiset ja tilat...


Melko nopeasti Hansu ja Reetu tottuivat tämän talouden menoon, ja nykyisin ruokapöydän ääressä on ainakin yksi ylimääräinen silmäpari tuijottamassa tiiviisti pöydän antimia.


Tonnikalaa jos sais?

Reetu on sisaruksista samaan aikaan sekä rohkeampi että arempi. Koskea ei missään nimessä saa, mutta sohvalla ja sängyssä uskaltaa makoilla myös meidän läsnäollessa. Hansu taas on antanut jo hieman koskeakin, ehkä pitkin hampain, mutta silti!



Hurjan suloinen kaksikko joka tapauksessa, varsinkin kun nämä tästä vielä kunnolla kesyyntyvät.



02 marraskuuta, 2018

Elo-loka 2018

Elokuussa tilapäiskodin kaksijalkaiset kävivät blogimiitissä Kissakahvila Purnauskiksessa yhdessä melkein kahdenkymmenen muun bloggaajan kanssa, ja saimme sieltä tuliaisiksi monta PrimaCatin kassillista kissanruokaa ja -herkkuja. Pari kassillista tuli ihan PrimaCat -sponssina, ja loput kassilliset lahjoittivat kanssabloggaajat eläinsuojelun hyväksi, joten pääsivät Pesun kissatkin nauttimaan lahjuksista ♥







Elokuussa vietettiin myös punaisen kuninkaan viisivuotissyntymäpäiviä!


Artemiskin sai osansa huomiosta, kun hän kävi hammaslääkärissä poistamassa "muutaman" hampaan. Jäljelle ei enää paljoa jäänyt, joten kieli pysynee suusta ulkona myös jatkossa. Onneksi se on vain söpöyttä lisäävä ominaisuus tämän kissamuorin nassussa ♥


Syyskuussa vietettiin taas synttäreitä, tällä kertaa vuorossa kreivi Lallin kymmenenvuotispäivät. Kohta täytyneekin varata pojalle aika senioritarkastukseen...


Ja mitäpä muutakaan olisimme tehneet, kuin napsineet ison määrän poseerauskuvia sekä Hattivatista, että Oreosta ja Pätkiksestä, heillä kun alkoi kodinetsintä täydellä teholla. Kuvien ottaminen selkeästi kannatti, koska Hattivatti muutti omaan kotiinsa 21.9 ihan tähän lähelle, jo toisen Pesulta adoptoidun kissan kaveriksi, ja myös Oreo ja Pätkis löysivät oman yhteisen kotinsa, ja muuttivat sinne 29.9.



Jäljelle Pesulaisista jäikin taas vain Artemis.
Vaan ei pitkäksi aikaa, sillä Artemiskin löysi oman kotinsa, ja muutti sinne 26.10! ♥


30 lokakuuta, 2018

Touko-heinä 2018

Toukokuu meni omalla painollaan, Horu pysytteli edelleen kissahuoneessa, ja pennut kasvoivat kohisten makuuhuoneen puolella. Toukokuun lopulla koitti pentueen ensimmäinen eläinlääkärireissu. He saivat ensimmäiset rokotteensa, sirut niskaansa ja heistä otettiin myös FIV/FeLV -testit. Myös emo joutui samoihin kurituksiin. Kesäkuun alussa pentue pääsikin pois eristyksistä, ja alkoi koko asunnon armoton tutkiminen.


Huhtikuun lopulla meille tuli hätäsijoitukseen täysin valkoinen kollipoika. Tarkoitus oli, että hän muuttaisi oikeaan tilapäiskotiinsa vapun jälkeen, mutta sitä seuraavaa paikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Poika asui meillä kylpyhuoneessa, joten kovin pitkään en halunnut häntä siellä pitää, vaan hänen pitäisi joko muuttaa meiltä pois, tai sitten meidän pitäisi käyttää hänet lääkärissä ja siirtää Horun seuraksi kissahuoneeseen.


Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun, pohdimme pojalle nimen valmiiksi ja varasimme ajan kastroinnille, sirutukselle, rokotukselle ja FIV/FeLV -testeille. Poika sai nimekseen Hattivatti, olihan hän kokovalkoinen ja melko sähköisen oloinen tapaus poksahdellessaan.


Vaikka Artemis oli tullut Pesulle viimeisillään tiineenä, aiemmat pentunsa aina hylänneenä, ei moisesta käytöksestä ollut meillä tietoakaan! Artsi puolusti pentujaan ahkerasti muilta kissoilta, ja puolustihan hän alkuaikana pentujaan myös meiltä. Viikkokuvaukset ja punnitukset piti hoitaa oveluudella; toinen rapsutteli ja antoi Artsille herkkuja pentupesän ulkopuolella, ja toinen nappasi pennut yksitellen puntarille ja kuvaan. Melkoinen muori siis!

Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan pennut kasvavat. Mutta ei, sama puolustaminen jatkui siihen päivään asti, kun pennut muuttivat heinäkuun alussa omaan kotiinsa. Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan huomaa ettei enää ole mitään puolustettavaa. Mutta ei, yhä edelleen Artsi jahtaa ja vaanii muita kissoja. Tulimme johtopäätökseen, ettei Artsi vain siedä muita kissoja, vaikka lähtöpaikassaan niitä olikin ollut samalla tontilla useampia. Aloimme pohtia Artsin luovuttamista ainoaksi kissaksi...


Heinäkuun alussa muutti omaan kotiinsa Horu-poika, ainoaksi kissaksi nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Kuulumisten perusteella heillä sujuu siellä yhteiselo oikein hyvin, vähän uusi koti kummastelee miksei Horu puhu mitään, mutta eihän sitä nyt aina jaksa naukua!


Melkein samantien Artsin omien pentujen muutettua omiin koteihinsa, toi Pesun kissakoordinaattori meille kaksi pientä orpopentua, ikää siinä kuuden viikon tienoilla. Otimme veljekset makuuhuoneeseen eristykseen. Aika nopeasti heille varmistui nimet; Oreo ja Pätkis.



Pentujen ollessa noin kahdeksanviikkoisia, varasin heille lääkärin, jotta saisimme heidätkin pois eristyksestä totuttelemaan muiden kissojen seuraan. Eristysajan loputtua nappasi Artemis pojista kopin, ja tuntui adoptoivan kaksikon aivan täysin, joten melkolailla win-win molemmille; pennut saivat kaipaamansa emon ja Artemis sai kaipaamansa pennut.


Heinäkuun lopulla otti tilapäiskodin palvelusväki hieman vapaata, ja lähtivät pienelle kesälomareissulle Savonlinnaan. Lilli pääsi tottakai mukaan, mutta muut jäivät hoitajien seuraksi Tampereelle. Lilli tuntui nauttivan omasta ajastaan täysin siemauksin, kokeilipa hän myös suppausta!


26 lokakuuta, 2018

Tammi-huhti 2018

Vuoden ensimmäiset kuukaudet meillä menikin kokoonpanolla omat kissat, ja kaksi Pesulaista Morticia ja Rupert. Hieman oli siis haasteellista omien kissojen kannalta, kun makuuhuoneessa oli eristyksissä Morticia ja kissahuoneessa Rupert. Lalli sen sijaan nautti yksinolostaan Nokialla miehen luona, meillä oli sen verran tulehtuneet C-poikien ja Lallin välit syksyn aikana, että ajattelin hieman rauhoittaa tilannetta, ja siirtää Lallin vähäksi aikaa muihin maisemiin. Tämä onneksi auttoi tilannetta huikeasti! Lisäapu tuli myös Chaplinille määrätystä mielialalääkkeestä...



Helmikuun seitsemäs päivä oli meidän taloudessa onnellinen päivä, koska silloin Morttimuru muutti omaan kotiinsa, viidensadankahdeksankymmenenneljän tilapäiskodissa viettämänsä päivän jälkeen ♥
Morticia muutti oman ihmisensä luo ainoaksi kissaksi tänne Tampereelle, ja olemme hänen luonaan vierailleet jo moneen otteeseen.



Maaliskuun puolessa välissä kävimme blogimiitissä Pissasirkuksessa muutaman muun kissabloggaajan kanssa, tässä kuvatodisteina ihana, nyt jo kodin löytänyt, Ässä. Ja tottakai talouden oma kuningatar Neffi!



Ja kuten viime postauksessa jo kerroin, myös Rupert löysi oman kotinsa heti maaliskuun alussa, joten hetken aikaa oli meillä ainoastaan omat kissat seurana. Emännän palattua sairaslomalta takaisin töihin maaliskuun lopulla, toi hän samantien töitä myös kotiin, viimeisillään tiineen navettakissan, joka on kuulemma aina hylännyt pentunsa. Kissa oli kaunis kuin mikä, pieni pyöreä töppöjalka, jonka kieli ei tahdo pysyä suussa sitten millään.


...Ja kaksi päivää myöhemmin heräsimme pienenpieneen kissanpennun vikinään. Melko tiukille meni emon turvaan saanti siis. Kolme pentua sieltä loppujen lopuksi tuli, yksi kaunis harmaa poika pienellä valkoisella rintatäplällä, valkopohjainen tyttö harmailla täplillä ja mustasavuharmaa poika. Pitkään pohdimme tälle jengille nimiä, ja lopulta päädyimme Kreikan tarustoon. Emosta tuli Artemis, harmaasta pojasta Ares, tytöstä Aella ja mustasavusta Argos.


Instagram ja Facesivu täyttyivät kissanpentusaasteella, kuinkas muutenkaan ;) Näiden kasvamista oli mukava seurailla, ja otimmekin heistä joka perjantai viikkokuvat, jotta myöhemminkin olisi helppo tarkastaa minkä kokoisia minkäkin ikäiset pennut mahtavat olla.

Huhtikuussa talouteen muutti toisesta tilapäiskodista myös komea harmaa Horu-poika. Hän oli hieman ujompi tapaus, eikä halunnut poistua omalta turvallisuusalueeltaan tutustumaan muihin kissoihin, joten annoimme hänen ensin olla makuuhuoneessa, ja myöhemmin siirsimme hänet kissahuoneeseen ja toimme pentueen makuuhuoneeseen majailemaan. Horu viihtyi silti vain yhdessä huoneessa, vaikka hänellä olisi ollut vapaa pääsy muuallekin. Ujo mikä ujo. Seurasi kyllä mielenkiinnolla muiden kissojen puuhailuja, muttei itse ottanut niihin osaa.
Oikein ihana kissa kuitenkin, rakasti rapsutuksia ja antoi nostaa syliinkin ♥



23 lokakuuta, 2018

Loppuvuoden 2017 kodittomat


Ehkä helpoin tapa lähteä purkamaan tätä kirjoittamattomuuden vyyhtiä, on antaa täällä hieman palstatilaa kissoille, jotka majailivat meillä välillä heinäkuu-joulukuu viime vuonna.
Viimeisin postauksemmehan osui juhannukselle, ja silloin täällä pitivät majaa ihanat orpopennut Greggory, Candy ja Mae, sekä heidän vähän vanhempi "siskonsa" Tirriäinen.






Vaikka tilapäiskotiemännän sydän itki verta, oli Greggorysta kirjoitettava kuvaus ja laitettava hänet kotia etsimään, vaikka niin olisi mieli tehnyt pitää poika itse ♥
Onneksi Greggory pääsi muuttamaan yhteiseen kotiinsa siskonsa Candyn kanssa syyskuun ensimmäinen päivä.

Pikkumusta eli Mae etsikin omaa kotiaan hieman sisaruksiaan pidempään, kukaan kun ei aluksi ollut kiinnostunut kokomustasta pienestä tytöstä. Lopulta eräs pariskunta ihastui pikkutyttöön, ja adoptoi hänelle ystäväksi myös Tirriäisen, joten Kissakolmio tyhjeni hetkessä lähes kaikista Pesulaisista! Vain Morticia-kulta jäi jäljelle.



Seuraava hoidokki saapuikin meille 5.10.
Saatesanoiksi oli sanottu "pieni sähikäispallero", joten odotimme ihan jotain muuta kuin söpöä pientä punaista poikaa, joka aloitti samantien kehräyksen, kun kuljetuskopasta pääsi makuuhuoneessa pois...
Nimekseen pieni punainen sai Tormund, eli ystävien kesken Tortsi.



Tortsi oli löytynyt jonkun pihasta harhailemasta yksikseen, joten hänet sieltä onneksi pelastettiin. Pieni haisi ihan pakokaasuilta, ja turkissa oli harmaa vivahde, joten liekö kulkeutunut auton moottoritilassa.
Onneksi pojalle maistui märkäruoka mainiosti, niin päästiin toipumisessa hienosti alkuun. Poika osasi myös nauttia tilapäiskodin tarjoamista pehmeistä unipaikoista samantien ♥


Tormund pääsi nopsasti eläinlääkärin puheille, jotta saatiin rokotukset, siru ja FIV/FeLV -testit tehtyä. Muutoin poika olisi joutunut oleskelemaan täysin ilman kissaseuraa eristyksissä, ja se ei tee hyvää yksinäiselle orpopennulle.
Meidän omat kissamme ottivat Tortsin hyvin vastaan, kai ne ymmärsivät toisen olevan ihan avuton vielä.

Kaksi viikkoa Tortsin tulon jälkeen sain viestiä toisesta orpopennusta, joka oli löytynyt syrjäisen tien katuojasta, suonsilmäkkeeltä haisten ja ääni käheäksi huudettuna. Näin meille tuli sitten toinenkin pentu, pieni tyttö, joka sai nimekseen Shireen, eli ystävien kesken Siiri.



Siiri-parka joutui ensitöikseen meille päästyään pesulle, sen verran pahalta hän haisi. Onneksi ruoalla lepyttely toimi mainiosti, eikä tästä episodista jäänyt pienelle tytölle sen kummempia traumoja ;)
Myös Siiri pääsi nopeasti eläinlääkäriin, koska halusimme yhdistää nämä kaksi orpolasta mahdollisimman nopeasti.

Tutustuttamisen alkumetreillä Siiri näytti Tortsille kaapin paikan 😂



Melko pian näistä tuli kaverukset, jotka tekivät kaiken yhdessä. Selvää oli, että yhteistä kotia heille lähdettäisiin etsimään, ei olisi reilua heitä erottaa toisistaan.

Mies oli työpaikallaan mainostanut tätä kaksikkoa työkaverilleen, ja heti pentujen ilmestyttyä Pesun sivuille, oli työkaverinsa soitellut kissakoordinaattorillemme. Heillehän nämä rakkauspallerot sitten lopulta myös päätyivät juuri ennen joulua, joten pääsemme heitä vielä katsomaankin!



Pian Tormundin ja Shireenin lähdön jälkeen sain hätäviestiä uudesta kodittomasta. Komea ruskeatiikeri oli joutunut muuttamaan alkuperäisestä kodistaan uuteen kotiin vauvan tieltä, ja uudessa kodissa kissalle oli puhjennut virtsavaivoja, joten uloshan se kissa sieltä sitten joutui. Suuri epäilys oli virtsaummesta, joten kissan löytymisellä oli kiire.

Kaikeksi onneksi kissa löytyi, pääsi heti eläinlääkäriin katetroitavaksi, ja sieltä hänen matkansa jatkui meidän kylpyhuoneeseemme.

Tähän hätään en nyt löytänyt mistään tulohetken kuvia, mutta surkea näky meitä kylpyhuoneessa jokatapauksessa odotti. Selkeästi kollin olo oli kipeä, mutta silti hän nousi ylös vastaanottamaan rapsutuksia, ja pyrki kokoajan syliin. Kunnon rakkauspakkaus siis ♥

Nimekseen poika sai Rupert. Kun pahimmasta vaiheesta oltiin päästy, ja pissapaakuista hiekkalaatikossa iloittu, siirsimme Rupertin kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen, jottei hänenkään tarvitsisi täysin yksikseen asustella. Pari takapakkia pissavaivojen kanssa vielä tuli, mutta pikkuhiljaa Rupert alkoi toipumaan, ja koitimme eristyksen purkua. Melko pian tuli selväksi, ettei Rupert tule toimeen muiden kissojen kanssa, ja kohtaamiset aiheuttivat stressivaivoja eli Rupertin tapauksessa pissavaivoja. Näinpä Rupert palasi takaisin makuuhuoneeseen elelemään vain meidän kanssamme.


Tämä komea kolli ei kauaa ehtinyt meillä asustella, sillä maaliskuun alussa hän jo muuttikin omaan kotiinsa, ihan tähän meidän lähelle. Uudessa kodissaan Rupert saa nauttia jakamattomasta huomiosta, eikä voisi olla tyytyväisempi ♥

15 lokakuuta, 2018

16 kk myöhemmin


Me olemme täällä taas.
Ei siihen kauaa mennyt, vain kuusitoista kuukautta.
Tähän ajanjaksoon on mahtunut useita, useita kissoja, muutoksia talouden kaksijalkaisissa ja meidän kissamaisessa sisustuksessamme.
Aktivoiduimme tällä välillä myös Instagramissa!

Mutta  nyt olemme jälleen myös täällä.
Hetken saattaa emännällä kestää järjestellä kaikki kuvat oikeisiin kansioihin ja jäsennellä menneet tapahtumat myös tänne, mutta emme anna enää mennä näin pitkään ennen seuraavaa postausta!


23 kesäkuuta, 2017