23 lokakuuta, 2018

Loppuvuoden 2017 kodittomat


Ehkä helpoin tapa lähteä purkamaan tätä kirjoittamattomuuden vyyhtiä, on antaa täällä hieman palstatilaa kissoille, jotka majailivat meillä välillä heinäkuu-joulukuu viime vuonna.
Viimeisin postauksemmehan osui juhannukselle, ja silloin täällä pitivät majaa ihanat orpopennut Greggory, Candy ja Mae, sekä heidän vähän vanhempi "siskonsa" Tirriäinen.






Vaikka tilapäiskotiemännän sydän itki verta, oli Greggorysta kirjoitettava kuvaus ja laitettava hänet kotia etsimään, vaikka niin olisi mieli tehnyt pitää poika itse ♥
Onneksi Greggory pääsi muuttamaan yhteiseen kotiinsa siskonsa Candyn kanssa syyskuun ensimmäinen päivä.

Pikkumusta eli Mae etsikin omaa kotiaan hieman sisaruksiaan pidempään, kukaan kun ei aluksi ollut kiinnostunut kokomustasta pienestä tytöstä. Lopulta eräs pariskunta ihastui pikkutyttöön, ja adoptoi hänelle ystäväksi myös Tirriäisen, joten Kissakolmio tyhjeni hetkessä lähes kaikista Pesulaisista! Vain Morticia-kulta jäi jäljelle.



Seuraava hoidokki saapuikin meille 5.10.
Saatesanoiksi oli sanottu "pieni sähikäispallero", joten odotimme ihan jotain muuta kuin söpöä pientä punaista poikaa, joka aloitti samantien kehräyksen, kun kuljetuskopasta pääsi makuuhuoneessa pois...
Nimekseen pieni punainen sai Tormund, eli ystävien kesken Tortsi.



Tortsi oli löytynyt jonkun pihasta harhailemasta yksikseen, joten hänet sieltä onneksi pelastettiin. Pieni haisi ihan pakokaasuilta, ja turkissa oli harmaa vivahde, joten liekö kulkeutunut auton moottoritilassa.
Onneksi pojalle maistui märkäruoka mainiosti, niin päästiin toipumisessa hienosti alkuun. Poika osasi myös nauttia tilapäiskodin tarjoamista pehmeistä unipaikoista samantien ♥


Tormund pääsi nopsasti eläinlääkärin puheille, jotta saatiin rokotukset, siru ja FIV/FeLV -testit tehtyä. Muutoin poika olisi joutunut oleskelemaan täysin ilman kissaseuraa eristyksissä, ja se ei tee hyvää yksinäiselle orpopennulle.
Meidän omat kissamme ottivat Tortsin hyvin vastaan, kai ne ymmärsivät toisen olevan ihan avuton vielä.

Kaksi viikkoa Tortsin tulon jälkeen sain viestiä toisesta orpopennusta, joka oli löytynyt syrjäisen tien katuojasta, suonsilmäkkeeltä haisten ja ääni käheäksi huudettuna. Näin meille tuli sitten toinenkin pentu, pieni tyttö, joka sai nimekseen Shireen, eli ystävien kesken Siiri.



Siiri-parka joutui ensitöikseen meille päästyään pesulle, sen verran pahalta hän haisi. Onneksi ruoalla lepyttely toimi mainiosti, eikä tästä episodista jäänyt pienelle tytölle sen kummempia traumoja ;)
Myös Siiri pääsi nopeasti eläinlääkäriin, koska halusimme yhdistää nämä kaksi orpolasta mahdollisimman nopeasti.

Tutustuttamisen alkumetreillä Siiri näytti Tortsille kaapin paikan 😂



Melko pian näistä tuli kaverukset, jotka tekivät kaiken yhdessä. Selvää oli, että yhteistä kotia heille lähdettäisiin etsimään, ei olisi reilua heitä erottaa toisistaan.

Mies oli työpaikallaan mainostanut tätä kaksikkoa työkaverilleen, ja heti pentujen ilmestyttyä Pesun sivuille, oli työkaverinsa soitellut kissakoordinaattorillemme. Heillehän nämä rakkauspallerot sitten lopulta myös päätyivät juuri ennen joulua, joten pääsemme heitä vielä katsomaankin!



Pian Tormundin ja Shireenin lähdön jälkeen sain hätäviestiä uudesta kodittomasta. Komea ruskeatiikeri oli joutunut muuttamaan alkuperäisestä kodistaan uuteen kotiin vauvan tieltä, ja uudessa kodissa kissalle oli puhjennut virtsavaivoja, joten uloshan se kissa sieltä sitten joutui. Suuri epäilys oli virtsaummesta, joten kissan löytymisellä oli kiire.

Kaikeksi onneksi kissa löytyi, pääsi heti eläinlääkäriin katetroitavaksi, ja sieltä hänen matkansa jatkui meidän kylpyhuoneeseemme.

Tähän hätään en nyt löytänyt mistään tulohetken kuvia, mutta surkea näky meitä kylpyhuoneessa jokatapauksessa odotti. Selkeästi kollin olo oli kipeä, mutta silti hän nousi ylös vastaanottamaan rapsutuksia, ja pyrki kokoajan syliin. Kunnon rakkauspakkaus siis ♥

Nimekseen poika sai Rupert. Kun pahimmasta vaiheesta oltiin päästy, ja pissapaakuista hiekkalaatikossa iloittu, siirsimme Rupertin kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen, jottei hänenkään tarvitsisi täysin yksikseen asustella. Pari takapakkia pissavaivojen kanssa vielä tuli, mutta pikkuhiljaa Rupert alkoi toipumaan, ja koitimme eristyksen purkua. Melko pian tuli selväksi, ettei Rupert tule toimeen muiden kissojen kanssa, ja kohtaamiset aiheuttivat stressivaivoja eli Rupertin tapauksessa pissavaivoja. Näinpä Rupert palasi takaisin makuuhuoneeseen elelemään vain meidän kanssamme.


Tämä komea kolli ei kauaa ehtinyt meillä asustella, sillä maaliskuun alussa hän jo muuttikin omaan kotiinsa, ihan tähän meidän lähelle. Uudessa kodissaan Rupert saa nauttia jakamattomasta huomiosta, eikä voisi olla tyytyväisempi ♥

5 kommenttia:

  1. Te teette niin hyvää työtä näiden ihanien olentojen parissa! Suurkiitos siitä.

    VastaaPoista
  2. ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista

Naukaise mielipiteesi, ellei kissa vienyt kieltäsi ;)