30 lokakuuta, 2018

Touko-heinä 2018

Toukokuu meni omalla painollaan, Horu pysytteli edelleen kissahuoneessa, ja pennut kasvoivat kohisten makuuhuoneen puolella. Toukokuun lopulla koitti pentueen ensimmäinen eläinlääkärireissu. He saivat ensimmäiset rokotteensa, sirut niskaansa ja heistä otettiin myös FIV/FeLV -testit. Myös emo joutui samoihin kurituksiin. Kesäkuun alussa pentue pääsikin pois eristyksistä, ja alkoi koko asunnon armoton tutkiminen.


Huhtikuun lopulla meille tuli hätäsijoitukseen täysin valkoinen kollipoika. Tarkoitus oli, että hän muuttaisi oikeaan tilapäiskotiinsa vapun jälkeen, mutta sitä seuraavaa paikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Poika asui meillä kylpyhuoneessa, joten kovin pitkään en halunnut häntä siellä pitää, vaan hänen pitäisi joko muuttaa meiltä pois, tai sitten meidän pitäisi käyttää hänet lääkärissä ja siirtää Horun seuraksi kissahuoneeseen.


Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun, pohdimme pojalle nimen valmiiksi ja varasimme ajan kastroinnille, sirutukselle, rokotukselle ja FIV/FeLV -testeille. Poika sai nimekseen Hattivatti, olihan hän kokovalkoinen ja melko sähköisen oloinen tapaus poksahdellessaan.


Vaikka Artemis oli tullut Pesulle viimeisillään tiineenä, aiemmat pentunsa aina hylänneenä, ei moisesta käytöksestä ollut meillä tietoakaan! Artsi puolusti pentujaan ahkerasti muilta kissoilta, ja puolustihan hän alkuaikana pentujaan myös meiltä. Viikkokuvaukset ja punnitukset piti hoitaa oveluudella; toinen rapsutteli ja antoi Artsille herkkuja pentupesän ulkopuolella, ja toinen nappasi pennut yksitellen puntarille ja kuvaan. Melkoinen muori siis!

Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan pennut kasvavat. Mutta ei, sama puolustaminen jatkui siihen päivään asti, kun pennut muuttivat heinäkuun alussa omaan kotiinsa. Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan huomaa ettei enää ole mitään puolustettavaa. Mutta ei, yhä edelleen Artsi jahtaa ja vaanii muita kissoja. Tulimme johtopäätökseen, ettei Artsi vain siedä muita kissoja, vaikka lähtöpaikassaan niitä olikin ollut samalla tontilla useampia. Aloimme pohtia Artsin luovuttamista ainoaksi kissaksi...


Heinäkuun alussa muutti omaan kotiinsa Horu-poika, ainoaksi kissaksi nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Kuulumisten perusteella heillä sujuu siellä yhteiselo oikein hyvin, vähän uusi koti kummastelee miksei Horu puhu mitään, mutta eihän sitä nyt aina jaksa naukua!


Melkein samantien Artsin omien pentujen muutettua omiin koteihinsa, toi Pesun kissakoordinaattori meille kaksi pientä orpopentua, ikää siinä kuuden viikon tienoilla. Otimme veljekset makuuhuoneeseen eristykseen. Aika nopeasti heille varmistui nimet; Oreo ja Pätkis.



Pentujen ollessa noin kahdeksanviikkoisia, varasin heille lääkärin, jotta saisimme heidätkin pois eristyksestä totuttelemaan muiden kissojen seuraan. Eristysajan loputtua nappasi Artemis pojista kopin, ja tuntui adoptoivan kaksikon aivan täysin, joten melkolailla win-win molemmille; pennut saivat kaipaamansa emon ja Artemis sai kaipaamansa pennut.


Heinäkuun lopulla otti tilapäiskodin palvelusväki hieman vapaata, ja lähtivät pienelle kesälomareissulle Savonlinnaan. Lilli pääsi tottakai mukaan, mutta muut jäivät hoitajien seuraksi Tampereelle. Lilli tuntui nauttivan omasta ajastaan täysin siemauksin, kokeilipa hän myös suppausta!


4 kommenttia:

  1. Kävipä hyvä säkä sekä Artemikselle että pennuille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Just ja just ehtivät Pesun hoiviin <3

      Poista
  2. Suppaileva Lilli :D . Ei voi olla noin söpöä !

    VastaaPoista
  3. On siellä ollut menoa ja vilskettä kaikin puolin. ♥

    VastaaPoista

Naukaise mielipiteesi, ellei kissa vienyt kieltäsi ;)