Hyvää löytöeläinpäivää!

Tänään vietetään valtakunnallista löytöeläinpäivää, ja minähän olen tämän talouden virallinen löytökissa. Emäntä löysi minut silloin 2004 traktorin alta värjöttelemästä suuren pentumahani kanssa, ja tarjosi lopulta minulle loppuelämän kodin, kun oikeaa kotiani ei löytynyt. Niitä vauvakuviahan ei ole täällä koskaan edes julkaistu, haluatteko joskus nähdä miten söpöä jälkikasvua mulla on? 

 

Emäntä kaiveli vanhoja kuvia musta, ja tää oli sen mielestä paras

 

Tokihan meillä asuu myös tuo ns. löytökissa Chaplin, joka asui elämänsä ensimmäiset viikot omakotitalossa muun lauman kanssa vähän omin nokkineen, ennenkuin valvontaeläinlääkäri puuttui asiaan, ja saatiin kaverit sieltä pois. Meille tänne Kissakolmioonhan sieltä tuli Hartsa, Hilma, Harmo, Poirot ja tietty siis Chapi.

Harmon kuva pitkästä aikaa, Chapia te näätte niin paljon ;)

Crusoekin on tavallaan löytökissa, emäntä sen sieltä yhdestä navetasta silloin pelasti lapiouhan alta. Mutta Lalli onkin ihan tavallinen kotikissa. Ei sekään mistään parhaista oloista ole lähtöisin, omakotitalo täynnä kissoja eikä ketään oltu tietenkään leikattu, mutta virallinen löytökissa ei Lalli ole.

 

Cru muutaman päivän meillä olon jälkeen osaa jo nauttia elämän pienistä iloista, kuten patteripedistä.

 

Kissahuoneen asukeista Manta on löytökissa, sen tarina taitaakin teille olla jo tuttu? Teiniäiti kolmen lapsensa kanssa. Pörris taas tuli Pesulle kolmekuisena vauvelina vuonna 2011, elänyt siihen astisen elämänsä ulkona. 

 

 

Surkeita kissakohtaloita meillä on siis kaikilla taustalla, mutta nyt elämä hymyilee, kun on katto pään päällä, rapsutuskoneita kaksin kappalein, ruokaa tulee säännöllisesti ja joku hoitaa myös tuon vessan siivouksen. Ei tarvi tuolla ulkona kovilla pakkasilla tai kauheilla helteillä etsiä suojaa ja ruokaa, väistellä autoja, ihmisiä ja petoja.

Joten hyvää löytöeläinpäivää meiltä kaikilta Kissakolmion asukkailta, pitäkäähän huoli kavereistanne! ♥

Heihei helmikuu

 Lähestyimme sinua kokonaisella yhdellä postauksella, tämä on toinen. Huikeaa omistautumista Kissakolmion emännältä, totta tosiaan! ;) Tästä hiljaisuudesta huolimatta meidän lukijakunta on siltikin lisääntynyt kahdella uudella lukijalla, tervetuloa Aurinkokujalla ja Kiralia!

Mitäpäs meille? Lillin kontrollin tulokset tulivat, ihan vielä ei olla viitearvojen sisällä, mutta hyvinhyvin lähellä. Siltikin Lilli-rouva joutuu napostelemaan kolme pilleriä päivässä. Kahden viikon päästä käymme jälleen kontrollissa katsomassa, onko kolme pilleriä liikaa. Mun mielestä se on aika hurja määrä, mutta en ole eläinlääkäri. Lillille on myös ilmaantunut leukaan finnejä, joten senkin takia haluan vähän keskustella tuosta lääkkeestä seuraavalla lääkärikäynnillä. Blaa.

Muutoin maailma on maannut omissa urissaan, Pörris ja Manta viettävät meillä aikaansa edelleen, Chaplin osaa olla yhtä ärsyttävän ihana vieläkin, Lalli vilukissailee ja Cru leikkii kovista, joka kuitenkin yön pimeydessä vaivihkaa hiippailee kainaloon nukkumaan.

Vähän haimme piristystä tähän tylsään helmikuuhun käymällä Prima Pet Premiumin varastomyynneissä ostamassa säkillisen leluja ja vähän ruokaa.

 

Nuo höyhenkepit ovat olleet huikea menestys, ensimmäinen kesti osissa ehkä minuutin verran, ja sitten siitä oli jo sulkaosa irti, ja se sai selkeästi siivet alleen. Sen verran nopeasti se katosi paikalta murinan säestyksellä.

 

Mutta ei olla muistettukaan näyttää teille, ketkä löytyvät meidän kalenterista helmikuun kohdalta. Tuttuja naamoja saattavat olla? ;)

 

Harmi kun ei kalenterijulkisuuskaan ole tuonut tälle pariskunnalle yhtäkään kotiehdokasta...

 

Kissablogistania

Välillä lukee muista, ei-kissablogeista valitusta siitä, kuinka lukijakunta on mälsää, haukutaan bloggaajaa ja etsitään joka kirjoituksesta jotain huomautettavaa. Kuinka bloggaaminen käy melkein kuin työstä, kun jokainen sana pitää harkita hirvittävän tarkkaan, jotta vältytään sodalta kommenttiosiossa. Pepsi Tassulinnasta sivusi myös blogiasiaa taannoin ottamalla kantaa TNS Gallupien kyselystä mihin medioihin teini-ikäiset luottavat, ja blogit jäivät tässä tutkimuksessa melko hännänhuipuksi 4% luotollaan. Noh, itse en tiedä lukeeko meidän blogia yksikään 13-15 -vuotiaiden sarjaan kuuluva lukija, mutta uskoisin, että harvempi tuon ikäinen muutenkaan kissablogeja lukee. Korjatkaa jos olen väärässä?

Ehkä heidän kuitenkin kannattaisi ryhtyä kissablogistanian faneiksi, sillä tämä on osoittautunut aivan loistavaksi verkostoksi tutustua uskomattoman kivoihin tyyppeihin ja oppia paljon uutta, kertaakaan näiden parin vuoden aikana en ole törmännyt kissablogien kommenttiosiossa kiusaamiseen, nälvimiseen, pahanmielentuottamiseen tai muuhunkaan negatiiviseen toimintaan, mitä valitettavasti näkee lähes tulkoon kaikissa muissa, ei-kissablogeissa. Onko siis totta, että kissojen rauhoittava zen-vaikutus ulottuu myös blogien kommenttiosioon? ;)

Lallikin uskaltaa myöntää olevansa vilukissa, eikä Lallin tarvitse pelätä blogikiusaamista myönnettyään tämän. Eihän?

Kaikenkaikkiaan kissablogistania on siis lämminhenkinen perhe, joka ottaa uudet jäsenensä noh, lämpimästi vastaan ja kannustaa toinen toistaan eteenpäin. Monet naurut olen täällä kokenut lukiessani muiden kissojen kommelluksia, mutta myös monet itkut on tirautettu huonojen uutisten parissa, on surtu montaa sateenkaarisillalle astunutta kissaa, vaikkei niitä olisi koskaan ihan livenä nähnytkään. On myötäeletty toisten sairaskertomuksien parissa ja vastaavasti saatu itse tukea ja kannustavia kommentteja, varsinkin nyt, kun paljastui tuo Lillin kilpirauhasen liikatoiminta. 

Mutta silti, kaikesta tästä hehkutuksestani huolimatta, meinasin tiputtaa leukani lattiaan viime viikolla, kun Kissakolmion sähköpostiin kilahti viesti Pesosen henkilökunnalta. Tekstini Lillin sairaudesta oli saavuttanut myös heidän valtakuntansa, ja he ottivat yhteyttä kysyäkseen haluaisinko minä heidän Niilo-kissaltaan ylimääräisiksi jääneet kilpirauhaslääkkeet. Rehellisesti sanoen mulle ei tule mieleen yhtäkään ei-kissablogia, jossa oltaisiin oikeasti näin ystävällisiä ja ihania toisia kohtaan! Huomattaisiin, että toisella olisi tarve juuri sille, mitä itseltä löytyy, mutta itsellä sille ei enää ole tarvetta. 

Eilen tipahti postiluukusta saapumisilmoitus, joten paketti lisälääkkeitä olisi saapunut perille. Tätä on mun mielestä kissablogistania parhaimmillaan, välittämistä. Iso, ISO kiitos Pesosen ja kavereiden henkilökunnalle, kaikkea hyvää teille ♥

 

Minulla on tapana aina uuteen, kiinnostavaan blogiin törmätessäni aloittaa lukeminen sieltä ihan ensimmäisestä tekstistä. Välillä kahlaaminen sieltä aivan alusta siihen uusimpaan tekstiin saattaa ottaa aikaa, jotkut teistä kun ovat aloittaneet bloggaamisen kaaaauan sitten ja bloggaatte vieläpä usein ;) Mutta siitäkin huolimatta haluan tätä tapaa ylläpitää, koska siten tunnen pääseväni blogiin oikeasti sisälle, "tutustun" blogin päähenkilöihin eli kissoihin, ja tavallaan elän sitä arkea siinä mukana, vaikkakin jälkijunassa. Saadessani tuon sähköpostin viime viikolla ja vilkaistuani siinä mukana ollutta viittausta blogitekstiin Niilo-kissasta ja hänen sairastelustaan, siirryin heidän bloginsa aivan ensimmäiseen tekstiin ja aloitin luku-urakkani. Kokoajan toivoin, että Niilon tarinalla olisi onnellinen loppu, mutta kyllä täällä itku pääsi lukiessani myöhemmin Niilon siirtyneen paremmille metsästysmaille. Siltikin olen tyytyväinen, että aloin lukemaan alusta asti, sen sijaan että olisin vain liittynyt suoraan lukijaksi ja lukenut pari uusinta juttua. Olisin missannut niin paljon, ja kissat olisivat jääneet vieraammiksi.

Minkälainen tyyli sinulla on uusien blogien suhteen? Luetko vain uusimmat tekstit liittyessäsi lukijaksi, vai kaivatko pintaa syvemmältä?

 

 

Mummukissa sairastaa

Juujuu. Hengissä ollaan. Ollaan vaan vietetty hiljaiseloa, ja päätettiin nyt tehdä viimeinkin paluu kissablogistaniaan. Harmi vaan, että paluu suoritetaan näinkin tympeällä asialla. Hiljaiselon aikana ollaan kuitenkin luettu teidän kaikkien juttuja joka päivä, mutta ei olla kauheasti ehditty kenellekään mitään kommentoimaan :(

Lilli kun on jo seniori-ikäinen, ajattelin varata rouvalle sitten senioritarkastuksen verikokeineen kaikkineen. Vaikka Lilli onkin hyvin virkeä, ruoka maittaa pikkupossulle, laatikkoasiat hoituu eikä muutenkaan ole mitään ongelmia ollut, on mummu- ja pappakissat hyvä viedä säännöllisesti tarkastettaviksi :)

Ensimmäinen aika oli varattuna 19.1. ja tarkoitus oli silloin uusia rokotus ja ottaa samalla verikokeet. Verta ei Lillin tassusta saatu, kun rouva pisti kunnon murinashown pystyyn ja noh, mummun suonetkin on sen verran pientä laatua ;) Päätettiin sitten hoitaa verikokeen otto 26.1. kun Lillille oli jokatapauksessa varattava aika myös hammaskiven poistoon. 

Ensimmäisellä lääkärireissulla Lilli kävi reteästi ihan vain valjaissa. Kovasti sai mummu kehuja ♥

Tämän viikon tiistaina kävimme sitten hoitamassa ne hampaatkin kuntoon ja ottamassa tosiaan sen verikokeen samalla rauhoituksella. Nyt on Lillin hampaat puhtaat ja kiillotetut, saatiin mukaan myös hammasharja, ja eilen kävin hakemassa apteekista Petosan -hammastahnaa, eläinlääkärissä suositeltiin jotain toista merkkiä, mutta katselin siinä olevan aromina vanilja?! Ei ehkä kissan ensimmäinen suosikkimaku...

Prinsessa Ruusunen

Mutta sitten niihin testituloksiin.

 ALT oli reilusti koholla, normiarvo olisi 12-130 ja Lillillä se oli 377, samoin ALKP oli koholla, normiarvot siinä 14-111 ja Lillillä 113, ei siis paljoa koholla, mutta koholla kuitenkin. Nämä viittaisivat siis maksaongelmiin. 

Otatin kuitenkin myös kilpirauhastestin, joten emme ryhtyneet vielä näiden tulosten pohjalta tekemään mitään hoitosuunnitelmia, koska myös kilppariarvot saattavat vaikuttaa maksa-arvoihin.

Noh eilen ne kilpirauhastestin tulokset sitten tulivat, ja oli aika järkytys kuulla Lillin tulokset. Viitearvo olisi 0,9-2,9 μg/dl ja Lillillä arvo oli huimat 8.0 μg/dl! Todella iso nousu siis, ja tämähän nyt tietenkin tarkoittaa välittömiä toimia joko lääkinnällisesti tai ruokavaliollisesti.

Kilpirauhasvaivoihin on saatavilla erikoisruokaa Y/D, mutta yleensä ne on joko Royal Caninin tai Hill'sin raksuja ja märkäruokaa, mihin taas itse henkilökohtaisesti en haluaisi rahojani tuhlata. Joten meillä päädyttiin aloittamaan kilpirauhaslääkitys, joka näillä näkymin kestää koko Lillin loppuelämän. Tabletteja meillä annetaan nyt aluksi 1 tabletti kaksi kertaa päivässä, voitte vain kuvitella miten innoissaan Lilli tästä on ;) Onneksi ovat edes tyttömäisen pinkkejä...

Kolmen viikon päästä olisi kontrolli, jossa otetaan uusi verikoe ja katsotaan onko lääkitys lähtenyt puremaan ja pitääkö annostusta kenties muuttaa.

Tällaisia pieniä yllätyksiä voi paljastua, vaikka kissa päällisin puolin näyttää aivan terveeltä, ja eläinlääkärikin kehuu hyvää kuntoa. Sen takia ihmetyttääkin aina Facebookin kissaryhmissä ihmisten sanomiset, kuinka heidän kissansa söi aina kaupan halvinta ruokaa, eli 20-vuotiaaksi ja eläinlääkäri aina kehui kuinka se on niin terveen näköinen. Ei se Lillikään sairaalta näytä eikä vaikuta, mutta niin se vaan silti sairas on.

Noh, meidän maailma ei tähän kaadu, Lilli saa pilleriä poskeen kaksi kertaa päivässä, paljon rapsutuksia päälle ja jatkaa päiväänsä sen jälkeen oikein tyytyväisenä :)

Onkos teillä kokemusta kissojen kilpirauhasvaivoista?

 Ps. Blogger halusi jostain kumman syystä pistää fontin näin omituisen pieneksi, vaikka kuinka koitin sitä vaihtaa normaalikokoon... No, olkoot.

Chaplinin vinkki pakkasten varalle

Kylmistä talvikeleistä selviytyy mainiosti, kun varaa itselleen hyvän lekottelupaikan lämpimän patterin vierestä.

Salahali

Kattokaa nyt miten söpö pari, Pörriksellä oikein tassutkin Mantan ympärillä ♥

Harmi, kun tää kuvanlaatu on tyyliä _sala_, parempaa putkea odotellessa... vähänkään jos olisin lähemmäs mennyt, olisi Pörris hypännyt tuosta alas ja tullut vastaan. Ei siis lähtenyt karkuun, vaan tullut VASTAAN. Edistysaskelia on siis tapahtunut ja paljon ;)

Tervetuloa mukaan haleihin Piivi!

Karkkilassa

Lauantaina kävin viimeinkin moikkaamassa myös Omaria ja Toffoa niiden omassa kodissa. Tytöt säikähtivät vissiin heti alkuunsa, että tulin nyt hakemaan heidät pois, koska molemmat majailivat sohvan alla :D

Mutta kyllä sieltä sitten pikkuhiljaa alettiin hipsiä näkösällekin, liekö tuliaisiksi viemilläni kuivatuilla krilleillä ollut osuutta asiaan ;) Kuvat on valitettavasti otettu nyt puhelimella, koska hyvän bloggaajan tavoin jätin kamerani kotiin...

Molemmista kissaneideistä on kuoriutunut ihmisrakas kakara, jotka nukkuvat kuulemma jo jalkopäässä ja pyörivät muutenkin aina jaloissa. Omar varsinkin on ottanut ison harppauksen eteenpäin!

RAPSUJAAAH!

Tytöt olivat hukanneet laserhiirensä johonkin, niin en saanut kuvattua kunnon rallituspätkiä, mutta ehkä te nyt pärjäätte näillä kuvilla ;)

On kyllä ihanaa päästä moikkaamaan näitä entisiä hoidokkeja, ihan parasta! Harmi, kun muut hoidokit asuvat kauempana, ei viitsisi ihan näin vaan lähteä kyläilemään...