Heihei helmikuu

 Lähestyimme sinua kokonaisella yhdellä postauksella, tämä on toinen. Huikeaa omistautumista Kissakolmion emännältä, totta tosiaan! ;) Tästä hiljaisuudesta huolimatta meidän lukijakunta on siltikin lisääntynyt kahdella uudella lukijalla, tervetuloa Aurinkokujalla ja Kiralia!

Mitäpäs meille? Lillin kontrollin tulokset tulivat, ihan vielä ei olla viitearvojen sisällä, mutta hyvinhyvin lähellä. Siltikin Lilli-rouva joutuu napostelemaan kolme pilleriä päivässä. Kahden viikon päästä käymme jälleen kontrollissa katsomassa, onko kolme pilleriä liikaa. Mun mielestä se on aika hurja määrä, mutta en ole eläinlääkäri. Lillille on myös ilmaantunut leukaan finnejä, joten senkin takia haluan vähän keskustella tuosta lääkkeestä seuraavalla lääkärikäynnillä. Blaa.

Muutoin maailma on maannut omissa urissaan, Pörris ja Manta viettävät meillä aikaansa edelleen, Chaplin osaa olla yhtä ärsyttävän ihana vieläkin, Lalli vilukissailee ja Cru leikkii kovista, joka kuitenkin yön pimeydessä vaivihkaa hiippailee kainaloon nukkumaan.

Vähän haimme piristystä tähän tylsään helmikuuhun käymällä Prima Pet Premiumin varastomyynneissä ostamassa säkillisen leluja ja vähän ruokaa.

 

Nuo höyhenkepit ovat olleet huikea menestys, ensimmäinen kesti osissa ehkä minuutin verran, ja sitten siitä oli jo sulkaosa irti, ja se sai selkeästi siivet alleen. Sen verran nopeasti se katosi paikalta murinan säestyksellä.

 

Mutta ei olla muistettukaan näyttää teille, ketkä löytyvät meidän kalenterista helmikuun kohdalta. Tuttuja naamoja saattavat olla? ;)

 

Harmi kun ei kalenterijulkisuuskaan ole tuonut tälle pariskunnalle yhtäkään kotiehdokasta...

 

Kissablogistania

Välillä lukee muista, ei-kissablogeista valitusta siitä, kuinka lukijakunta on mälsää, haukutaan bloggaajaa ja etsitään joka kirjoituksesta jotain huomautettavaa. Kuinka bloggaaminen käy melkein kuin työstä, kun jokainen sana pitää harkita hirvittävän tarkkaan, jotta vältytään sodalta kommenttiosiossa. Pepsi Tassulinnasta sivusi myös blogiasiaa taannoin ottamalla kantaa TNS Gallupien kyselystä mihin medioihin teini-ikäiset luottavat, ja blogit jäivät tässä tutkimuksessa melko hännänhuipuksi 4% luotollaan. Noh, itse en tiedä lukeeko meidän blogia yksikään 13-15 -vuotiaiden sarjaan kuuluva lukija, mutta uskoisin, että harvempi tuon ikäinen muutenkaan kissablogeja lukee. Korjatkaa jos olen väärässä?

Ehkä heidän kuitenkin kannattaisi ryhtyä kissablogistanian faneiksi, sillä tämä on osoittautunut aivan loistavaksi verkostoksi tutustua uskomattoman kivoihin tyyppeihin ja oppia paljon uutta, kertaakaan näiden parin vuoden aikana en ole törmännyt kissablogien kommenttiosiossa kiusaamiseen, nälvimiseen, pahanmielentuottamiseen tai muuhunkaan negatiiviseen toimintaan, mitä valitettavasti näkee lähes tulkoon kaikissa muissa, ei-kissablogeissa. Onko siis totta, että kissojen rauhoittava zen-vaikutus ulottuu myös blogien kommenttiosioon? ;)

Lallikin uskaltaa myöntää olevansa vilukissa, eikä Lallin tarvitse pelätä blogikiusaamista myönnettyään tämän. Eihän?

Kaikenkaikkiaan kissablogistania on siis lämminhenkinen perhe, joka ottaa uudet jäsenensä noh, lämpimästi vastaan ja kannustaa toinen toistaan eteenpäin. Monet naurut olen täällä kokenut lukiessani muiden kissojen kommelluksia, mutta myös monet itkut on tirautettu huonojen uutisten parissa, on surtu montaa sateenkaarisillalle astunutta kissaa, vaikkei niitä olisi koskaan ihan livenä nähnytkään. On myötäeletty toisten sairaskertomuksien parissa ja vastaavasti saatu itse tukea ja kannustavia kommentteja, varsinkin nyt, kun paljastui tuo Lillin kilpirauhasen liikatoiminta. 

Mutta silti, kaikesta tästä hehkutuksestani huolimatta, meinasin tiputtaa leukani lattiaan viime viikolla, kun Kissakolmion sähköpostiin kilahti viesti Pesosen henkilökunnalta. Tekstini Lillin sairaudesta oli saavuttanut myös heidän valtakuntansa, ja he ottivat yhteyttä kysyäkseen haluaisinko minä heidän Niilo-kissaltaan ylimääräisiksi jääneet kilpirauhaslääkkeet. Rehellisesti sanoen mulle ei tule mieleen yhtäkään ei-kissablogia, jossa oltaisiin oikeasti näin ystävällisiä ja ihania toisia kohtaan! Huomattaisiin, että toisella olisi tarve juuri sille, mitä itseltä löytyy, mutta itsellä sille ei enää ole tarvetta. 

Eilen tipahti postiluukusta saapumisilmoitus, joten paketti lisälääkkeitä olisi saapunut perille. Tätä on mun mielestä kissablogistania parhaimmillaan, välittämistä. Iso, ISO kiitos Pesosen ja kavereiden henkilökunnalle, kaikkea hyvää teille ♥

 

Minulla on tapana aina uuteen, kiinnostavaan blogiin törmätessäni aloittaa lukeminen sieltä ihan ensimmäisestä tekstistä. Välillä kahlaaminen sieltä aivan alusta siihen uusimpaan tekstiin saattaa ottaa aikaa, jotkut teistä kun ovat aloittaneet bloggaamisen kaaaauan sitten ja bloggaatte vieläpä usein ;) Mutta siitäkin huolimatta haluan tätä tapaa ylläpitää, koska siten tunnen pääseväni blogiin oikeasti sisälle, "tutustun" blogin päähenkilöihin eli kissoihin, ja tavallaan elän sitä arkea siinä mukana, vaikkakin jälkijunassa. Saadessani tuon sähköpostin viime viikolla ja vilkaistuani siinä mukana ollutta viittausta blogitekstiin Niilo-kissasta ja hänen sairastelustaan, siirryin heidän bloginsa aivan ensimmäiseen tekstiin ja aloitin luku-urakkani. Kokoajan toivoin, että Niilon tarinalla olisi onnellinen loppu, mutta kyllä täällä itku pääsi lukiessani myöhemmin Niilon siirtyneen paremmille metsästysmaille. Siltikin olen tyytyväinen, että aloin lukemaan alusta asti, sen sijaan että olisin vain liittynyt suoraan lukijaksi ja lukenut pari uusinta juttua. Olisin missannut niin paljon, ja kissat olisivat jääneet vieraammiksi.

Minkälainen tyyli sinulla on uusien blogien suhteen? Luetko vain uusimmat tekstit liittyessäsi lukijaksi, vai kaivatko pintaa syvemmältä?