Helmi-huhti 2019

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Jotenkin tämä blogi aina jää, ja keskittyminen on enemmän tuolla meidän Facebook-sivuilla sekä Instassa. Kova halu olisi silti tätäkin taas nostaa pohjamudista, koska itsellekin kiva myöhemmin lukea mitä kaikkea on tehty 😊

Viimeksi kirjoittelimme Eikon sairastelusta. Oireet saatiin aika hyvin kuriin ja maitohappobakteerivalmiste jätettiin päivittäiseksi rutiiniksi. Tytöille ilmaantui myös aivan oivallinen kotiehdokas, ja omaan loppuelämän kotiin muutto tapahtuikin jo 18.2! Joko tästä on vuosi??

Viime vuoden helmikuussa teimme myös päätöksen viedä Lilli saamaan radiojodihoitoa kilpirauhasen liikatoimintaansa, ja 23.2 Lilli saikin viimeisen Tyrazol-lääkkeensä. Lääkitys piti lopettaa hyvissä ajoin ennen hoidon alkua.

Maaliskuun kuudes päivä Lilli sitten matkasi Vet4Catin klinikalle ja jäi sinne viikoksi täysihoitoon omaan pieneen yksiöönsä. Saimme klinikalta joka päivä kuvaterveiset, eikä Lilli näyttänyt olevan niissä moksiskaan, vaikka olimme hänet "julmasti hylänneet" 😃

Viikon kuluttua saimme hakea Lillin takaisin kotiin, ja kotonakin hän joutui pariksi viikoksi meistä eristyksiin, jotta emme saisi vaarallista säteilyä. Mummokissa vaikutti tyytyväiseltä päästessään takaisin tuttujen kavereiden luokse 💖

Maaliskuun puolessavälissä kävi Hanselilla ja Gretelillä kotiehdokas, ja tyypit muuttivatkin omaan kotiinsa 22.3!

Huhtikuun kymmenes päivä veimme Lillin ensimmäiseen kilpirauhaskontrolliin tsekkaamaan vähän arvoja. Arvot olivat lähteneet hienosti laskuun, joten kaikki sillä saralla mainiosti! Lilli oli myös saanut vähän painoakin kerrytettyä 💖

Huhtikuussa ilmaantuivat joka keväiset ampiaiset ja kimalaiset pörräämään tuohon parvekelasien taakse, ja yksi niistä onnistui pujahtamaan lasien välistä myös sisäpuolelle. Tottakai Crusoen oli pakko sitä vähän härkkiä, ja tässä lopputulos...

27.4 meille muutti kaunis Elsie-tyttö. Kunnon emoalus, joten varasimme pikaisesti hänelle lääkärin, jotta pystyisimme tekemään perusterveystarkastuksen ennen pentujen syntymää. Kaikki oli OK, hampaissa hieman sanomista, mutta niille ei tässä vaiheessa voinut tehdä mitään, vaan jäimme odottelemaan pentujen syntymää 😊

Pikku-Eiko sairastaa

Kun eläin sairastaa, on se ikävää sekä eläimelle, mutta on se ikävää myös hoitajallekin. Huoli on aina suuri ja tuntuu ettei mikään hoito tepsi tarpeeksi nopeasti. Varsinkin nämä pennut saattavat mennä nopeastikin huonoon kuntoon, joten oireisiin pitää pystyä puuttumaan heti.

Meillä on nyt ollut pikku-Eiko jonkin aikaa ripulilla. Välillä ripuli äityi niin pahaksi, että sitä saattoi valua lattialla Eikon ihan vain kävellessä, mutta onneksi siitä vaiheesta ollaan jo päästy yli. Vieläkin tuotokset ovat aivan vesiripulia, joten tänään kävimme hakemassa vähän eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Aluksi Eiko tutki mielenkiinnolla ympäristöään ja antoi lääkärin tutkia kaiken suusta lähtien.

Mutta saatuaan pahoinvoinninestolääkkeen piikkinä, muuttui ääni kellossa, ja koko lääkärireissu alkoi tuntua Eikosta ihan tyhmältä!

Paljoakaan emme tuosta reissusta viisastuneet, mutta kokeilemme nyt vielä Tylosin -nimistä antibioottia uudestaan, tällä kertaa vain gelatiinikapseleihin tungettuna (aiempi kokeilu aiheutti Eikossa vain hirvittävän kuolaamisreaktiot ja lopulta lääkkeen oksentamisen ulos...), vaihdamme ruokavalion nyt vain näihin hyvin sulaviin vaihtoehtoihin ja lisäämme ruokavalioon myös Nutriplus catia. Eiko sai kotiintuomisiksi myös neljän päivän pahoinvoinninestolääkkeet. Tänään haemme vielä Musti & Mirristä maitohappobakteerivalmisteen tukemaan suoliston toimintaa.
Canikuria ja Promaxia emme nyt tällä kertaa anna, kun tuntui ettei niistä ole ollut mitään hyötyä tässä tapauksessa. Iso on hoitoarsenaali jo näinkin!

Pitäkäähän peukkuja pikku-Eikolle, että saisimme toisen massun viimeinkin kuntoon!

Hyvää Joulua!

Tässä teille Kissakolmion hyvän Joulun toivotukset giffimuodossa!
Meillä oli tänä vuonna joulukalenteri Instagramissa, ja tässä olisi tännekin kuvat nähtäville. Kuvissa esiintyvät luonnollisesti meidän omat karvalapsemme Lilli, Lalli, Crusoe ja Chaplin, sekä PESUn kodittomat Vivi (musta pentu), Eiko (tiikerinpentu), Hansel (ruskeatiikeri), Gretel (valkopohjainen tiikeri) ja Shimmy (kilppari).

Oikein ihanaa Joulun aikaa kaikille 💕

Elo-loka 2018

Elokuussa tilapäiskodin kaksijalkaiset kävivät blogimiitissä Kissakahvila Purnauskiksessa yhdessä melkein kahdenkymmenen muun bloggaajan kanssa, ja saimme sieltä tuliaisiksi monta PrimaCatin kassillista kissanruokaa ja -herkkuja. Pari kassillista tuli ihan PrimaCat -sponssina, ja loput kassilliset lahjoittivat kanssabloggaajat eläinsuojelun hyväksi, joten pääsivät Pesun kissatkin nauttimaan lahjuksista ♥

Elokuussa vietettiin myös punaisen kuninkaan viisivuotissyntymäpäiviä!

Artemiskin sai osansa huomiosta, kun hän kävi hammaslääkärissä poistamassa "muutaman" hampaan. Jäljelle ei enää paljoa jäänyt, joten kieli pysynee suusta ulkona myös jatkossa. Onneksi se on vain söpöyttä lisäävä ominaisuus tämän kissamuorin nassussa ♥

Syyskuussa vietettiin taas synttäreitä, tällä kertaa vuorossa kreivi Lallin kymmenenvuotispäivät. Kohta täytyneekin varata pojalle aika senioritarkastukseen...

Ja mitäpä muutakaan olisimme tehneet, kuin napsineet ison määrän poseerauskuvia sekä Hattivatista, että Oreosta ja Pätkiksestä, heillä kun alkoi kodinetsintä täydellä teholla. Kuvien ottaminen selkeästi kannatti, koska Hattivatti muutti omaan kotiinsa 21.9 ihan tähän lähelle, jo toisen Pesulta adoptoidun kissan kaveriksi, ja myös Oreo ja Pätkis löysivät oman yhteisen kotinsa, ja muuttivat sinne 29.9.

Jäljelle Pesulaisista jäikin taas vain Artemis.
Vaan ei pitkäksi aikaa, sillä Artemiskin löysi oman kotinsa, ja muutti sinne 26.10! ♥

Touko-heinä 2018

Toukokuu meni omalla painollaan, Horu pysytteli edelleen kissahuoneessa, ja pennut kasvoivat kohisten makuuhuoneen puolella. Toukokuun lopulla koitti pentueen ensimmäinen eläinlääkärireissu. He saivat ensimmäiset rokotteensa, sirut niskaansa ja heistä otettiin myös FIV/FeLV -testit. Myös emo joutui samoihin kurituksiin. Kesäkuun alussa pentue pääsikin pois eristyksistä, ja alkoi koko asunnon armoton tutkiminen.

Huhtikuun lopulla meille tuli hätäsijoitukseen täysin valkoinen kollipoika. Tarkoitus oli, että hän muuttaisi oikeaan tilapäiskotiinsa vapun jälkeen, mutta sitä seuraavaa paikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Poika asui meillä kylpyhuoneessa, joten kovin pitkään en halunnut häntä siellä pitää, vaan hänen pitäisi joko muuttaa meiltä pois, tai sitten meidän pitäisi käyttää hänet lääkärissä ja siirtää Horun seuraksi kissahuoneeseen.

Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun, pohdimme pojalle nimen valmiiksi ja varasimme ajan kastroinnille, sirutukselle, rokotukselle ja FIV/FeLV -testeille. Poika sai nimekseen Hattivatti, olihan hän kokovalkoinen ja melko sähköisen oloinen tapaus poksahdellessaan.

Vaikka Artemis oli tullut Pesulle viimeisillään tiineenä, aiemmat pentunsa aina hylänneenä, ei moisesta käytöksestä ollut meillä tietoakaan! Artsi puolusti pentujaan ahkerasti muilta kissoilta, ja puolustihan hän alkuaikana pentujaan myös meiltä. Viikkokuvaukset ja punnitukset piti hoitaa oveluudella; toinen rapsutteli ja antoi Artsille herkkuja pentupesän ulkopuolella, ja toinen nappasi pennut yksitellen puntarille ja kuvaan. Melkoinen muori siis!

Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan pennut kasvavat. Mutta ei, sama puolustaminen jatkui siihen päivään asti, kun pennut muuttivat heinäkuun alussa omaan kotiinsa. Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan huomaa ettei enää ole mitään puolustettavaa. Mutta ei, yhä edelleen Artsi jahtaa ja vaanii muita kissoja. Tulimme johtopäätökseen, ettei Artsi vain siedä muita kissoja, vaikka lähtöpaikassaan niitä olikin ollut samalla tontilla useampia. Aloimme pohtia Artsin luovuttamista ainoaksi kissaksi...

Heinäkuun alussa muutti omaan kotiinsa Horu-poika, ainoaksi kissaksi nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Kuulumisten perusteella heillä sujuu siellä yhteiselo oikein hyvin, vähän uusi koti kummastelee miksei Horu puhu mitään, mutta eihän sitä nyt aina jaksa naukua!

Melkein samantien Artsin omien pentujen muutettua omiin koteihinsa, toi Pesun kissakoordinaattori meille kaksi pientä orpopentua, ikää siinä kuuden viikon tienoilla. Otimme veljekset makuuhuoneeseen eristykseen. Aika nopeasti heille varmistui nimet; Oreo ja Pätkis.

Pentujen ollessa noin kahdeksanviikkoisia, varasin heille lääkärin, jotta saisimme heidätkin pois eristyksestä totuttelemaan muiden kissojen seuraan. Eristysajan loputtua nappasi Artemis pojista kopin, ja tuntui adoptoivan kaksikon aivan täysin, joten melkolailla win-win molemmille; pennut saivat kaipaamansa emon ja Artemis sai kaipaamansa pennut.

Heinäkuun lopulla otti tilapäiskodin palvelusväki hieman vapaata, ja lähtivät pienelle kesälomareissulle Savonlinnaan. Lilli pääsi tottakai mukaan, mutta muut jäivät hoitajien seuraksi Tampereelle. Lilli tuntui nauttivan omasta ajastaan täysin siemauksin, kokeilipa hän myös suppausta!

Loppuvuoden 2017 kodittomat

Ehkä helpoin tapa lähteä purkamaan tätä kirjoittamattomuuden vyyhtiä, on antaa täällä hieman palstatilaa kissoille, jotka majailivat meillä välillä heinäkuu-joulukuu viime vuonna.

Viimeisin postauksemmehan osui juhannukselle, ja silloin täällä pitivät majaa ihanat orpopennut Greggory, Candy ja Mae, sekä heidän vähän vanhempi "siskonsa" Tirriäinen.

Vaikka tilapäiskotiemännän sydän itki verta, oli Greggorysta kirjoitettava kuvaus ja laitettava hänet kotia etsimään, vaikka niin olisi mieli tehnyt pitää poika itse ♥
Onneksi Greggory pääsi muuttamaan yhteiseen kotiinsa siskonsa Candyn kanssa syyskuun ensimmäinen päivä.

Pikkumusta eli Mae etsikin omaa kotiaan hieman sisaruksiaan pidempään, kukaan kun ei aluksi ollut kiinnostunut kokomustasta pienestä tytöstä. Lopulta eräs pariskunta ihastui pikkutyttöön, ja adoptoi hänelle ystäväksi myös Tirriäisen, joten Kissakolmio tyhjeni hetkessä lähes kaikista Pesulaisista! Vain Morticia-kulta jäi jäljelle.

Seuraava hoidokki saapuikin meille 5.10.
Saatesanoiksi oli sanottu "pieni sähikäispallero", joten odotimme ihan jotain muuta kuin söpöä pientä punaista poikaa, joka aloitti samantien kehräyksen, kun kuljetuskopasta pääsi makuuhuoneessa pois...
Nimekseen pieni punainen sai Tormund, eli ystävien kesken Tortsi.

Tortsi oli löytynyt jonkun pihasta harhailemasta yksikseen, joten hänet sieltä onneksi pelastettiin. Pieni haisi ihan pakokaasuilta, ja turkissa oli harmaa vivahde, joten liekö kulkeutunut auton moottoritilassa.
Onneksi pojalle maistui märkäruoka mainiosti, niin päästiin toipumisessa hienosti alkuun. Poika osasi myös nauttia tilapäiskodin tarjoamista pehmeistä unipaikoista samantien ♥

Tormund pääsi nopsasti eläinlääkärin puheille, jotta saatiin rokotukset, siru ja FIV/FeLV -testit tehtyä. Muutoin poika olisi joutunut oleskelemaan täysin ilman kissaseuraa eristyksissä, ja se ei tee hyvää yksinäiselle orpopennulle.
Meidän omat kissamme ottivat Tortsin hyvin vastaan, kai ne ymmärsivät toisen olevan ihan avuton vielä.

Kaksi viikkoa Tortsin tulon jälkeen sain viestiä toisesta orpopennusta, joka oli löytynyt syrjäisen tien katuojasta, suonsilmäkkeeltä haisten ja ääni käheäksi huudettuna. Näin meille tuli sitten toinenkin pentu, pieni tyttö, joka sai nimekseen Shireen, eli ystävien kesken Siiri.

Siiri-parka joutui ensitöikseen meille päästyään pesulle, sen verran pahalta hän haisi. Onneksi ruoalla lepyttely toimi mainiosti, eikä tästä episodista jäänyt pienelle tytölle sen kummempia traumoja ;)
Myös Siiri pääsi nopeasti eläinlääkäriin, koska halusimme yhdistää nämä kaksi orpolasta mahdollisimman nopeasti.

Tutustuttamisen alkumetreillä Siiri näytti Tortsille kaapin paikan 😂

Melko pian näistä tuli kaverukset, jotka tekivät kaiken yhdessä. Selvää oli, että yhteistä kotia heille lähdettäisiin etsimään, ei olisi reilua heitä erottaa toisistaan.

Mies oli työpaikallaan mainostanut tätä kaksikkoa työkaverilleen, ja heti pentujen ilmestyttyä Pesun sivuille, oli työkaverinsa soitellut kissakoordinaattorillemme. Heillehän nämä rakkauspallerot sitten lopulta myös päätyivät juuri ennen joulua, joten pääsemme heitä vielä katsomaankin!

Pian Tormundin ja Shireenin lähdön jälkeen sain hätäviestiä uudesta kodittomasta. Komea ruskeatiikeri oli joutunut muuttamaan alkuperäisestä kodistaan uuteen kotiin vauvan tieltä, ja uudessa kodissa kissalle oli puhjennut virtsavaivoja, joten uloshan se kissa sieltä sitten joutui. Suuri epäilys oli virtsaummesta, joten kissan löytymisellä oli kiire.

Kaikeksi onneksi kissa löytyi, pääsi heti eläinlääkäriin katetroitavaksi, ja sieltä hänen matkansa jatkui meidän kylpyhuoneeseemme.

Tähän hätään en nyt löytänyt mistään tulohetken kuvia, mutta surkea näky meitä kylpyhuoneessa jokatapauksessa odotti. Selkeästi kollin olo oli kipeä, mutta silti hän nousi ylös vastaanottamaan rapsutuksia, ja pyrki kokoajan syliin. Kunnon rakkauspakkaus siis ♥

Nimekseen poika sai Rupert. Kun pahimmasta vaiheesta oltiin päästy, ja pissapaakuista hiekkalaatikossa iloittu, siirsimme Rupertin kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen, jottei hänenkään tarvitsisi täysin yksikseen asustella. Pari takapakkia pissavaivojen kanssa vielä tuli, mutta pikkuhiljaa Rupert alkoi toipumaan, ja koitimme eristyksen purkua. Melko pian tuli selväksi, ettei Rupert tule toimeen muiden kissojen kanssa, ja kohtaamiset aiheuttivat stressivaivoja eli Rupertin tapauksessa pissavaivoja. Näinpä Rupert palasi takaisin makuuhuoneeseen elelemään vain meidän kanssamme.

Tämä komea kolli ei kauaa ehtinyt meillä asustella, sillä maaliskuun alussa hän jo muuttikin omaan kotiinsa, ihan tähän meidän lähelle. Uudessa kodissaan Rupert saa nauttia jakamattomasta huomiosta, eikä voisi olla tyytyväisempi ♥