Touko-heinäkuu 2019

Vappupäivä valkeni aurinkoisena, ja heti ensimmäisenä äänenä herätessämme kuulimme samaan aikaan niin vienoa, mutta vaativaa miukumista kissahuoneestamme. Pikana sängystä ylös ja katsomaan! Neljä ihanaa pientä pentua olivat saapuneet maailmaan 💕 Pikaisen sukupuolten tarkistuksen jälkeen lopputulokseksi saimme kolme tyttöä ja yhden pojan. Emo ja pennut voivat hyvin, joten emme viitsineet heitä kauheasti häiritä, vaan annoimme Elsien hoitaa pikkuisensa rauhassa. Aamuin illoin heitä silti punnitsimme ja tarkistelimme muutenkin vointia, Elsie ei tätä aina ihan arvostanut, joten saimme käyttää luovuutta saadaksemme pentuja käsitellä.

Kaikkien painot olivat hienosti noususuhdanteiset, Elsie oli hyvä emo!

Otimme tavaksi ottaa pennuista joka viikko uudet kuvat, ja esitellä heidät mm. Facebook-sivuillamme sekä Instassa. 

Kesäkuun alussa Lilli kävi taas kilpirauhaskontrollissa, ja jälleen arvot olivat hienosti viitearvoissa, voimme siis henkäistä helpotuksesta! Juhannukseksi pakkasimmekin Lillille survival packin ja suuntasimme miehen vanhempien luokse Savonlinnaan, ja mökkeilemään Punkaharjulle. Lilli nautti hienosta säästä ja road tripistä. 

Juhannuksesta selvittyämme olikin aika viedä Elsie pentuineen ensimmäiselle terveystarkastukselle. Samalla pennut saivat rokotteen, sirun ja heistä otettiin myös FIV- ja FeLV -testit. Eipä ole ennen tullut näin kovaäänistä ja protestoivaa sakkia vastaan, mitä nämä pennut! Tyypit roikkuivat koppansa verkko-ovessa vaatien takaisin sisälle pääsyä, ja kovaan ääneen pistivät vastaan kaikkia hoitotoimenpiteitä. Hyvin silti kaikki saatiin hoidettua.

Ethel

Emo-Elsie ja Gwen

Ivy

Alfred

Shimmylläkin kävi kotiehdokas 25.6, rakastui kauniiseen ujopiimäämme täysillä ja Shimmy pääsikin muuttamaan omaan kotiinsa 27.6 ihan tähän meidän lähelle! OIemme saaneet useasti hienoja kuulumisia, siellä se tyttö makoilee uusien ihmistensä sängyssä tassut taivasta kohden, ei puhettakaan enää ujoilusta 💖

Muutama päivä pentujen lääkärireissun jälkeen huomasimme pentujen olevan hieman nuutuneita, Ivy myös ontui ja suun alue näytti sotkuiselta. Epäilin aluksi ikävää rokotusreaktiota, mutta piakkoin diagnoosiksi vaihtui kaliki. Pahiten pennuista sairastui Ethel, hälle tuli myös hengitystieoireita ja jouduimmekin Etskiä nesteyttämään useaan otteeseen. Haimme pennuille lääkäristä antibiootit, jotta hengitys saataisiin kulkemaan ja voinnit paremmiksi, ja onneksi lääkitys alkoi lopulta tehoamaan. Gwen ja Alfred säästyivät pahimmilta oireilta kokonaan, pientä silmien rähmimistä lukuunottamatta.

 

10.7 meille saapui uusi hoidokki. Töpöhäntäinen, alle parivuotias kolli. Töpöhäntänsä ja laulutaitojensa vuoksi nimesimme hänet Freddie von Stumpyksi. Freddien töpöhäntä haittasi pojan normaalia kakkaamista ja itsensä putsaamista, joten veimme hänet heti seuraavana päivänä Evidensiaan röntgenkuviin ja yleistsekkaukseen. Röntgenkuvista selvisi töpöhännän painavan Freddien suolta ja tästä johtuen peräsuoleen oli jo kehittynyt pieni "tasku" juuri ennen peräaukkoa, tähän kun kertyy sitten kakkaa, eikä Freddie pysty itseään putsaamaan, aiheuttaa tämä sotkua ympäri Freddien elintilaa... 

Pohdimme PESUn kissakoordinaattoreiden kanssa, josko hännäntöpön amputointi auttaisi asiaa. Evidensiassa ei oltu kauhean positiivisella mielellä tämän asian suhteen, joten päätimme kysyä vielä toisen mielipiteen. Tästä lisää sitten seuraavassa postauksessa!

Helmi-huhti 2019

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Jotenkin tämä blogi aina jää, ja keskittyminen on enemmän tuolla meidän Facebook-sivuilla sekä Instassa. Kova halu olisi silti tätäkin taas nostaa pohjamudista, koska itsellekin kiva myöhemmin lukea mitä kaikkea on tehty 😊

Viimeksi kirjoittelimme Eikon sairastelusta. Oireet saatiin aika hyvin kuriin ja maitohappobakteerivalmiste jätettiin päivittäiseksi rutiiniksi. Tytöille ilmaantui myös aivan oivallinen kotiehdokas, ja omaan loppuelämän kotiin muutto tapahtuikin jo 18.2! Joko tästä on vuosi??

Viime vuoden helmikuussa teimme myös päätöksen viedä Lilli saamaan radiojodihoitoa kilpirauhasen liikatoimintaansa, ja 23.2 Lilli saikin viimeisen Tyrazol-lääkkeensä. Lääkitys piti lopettaa hyvissä ajoin ennen hoidon alkua.

Maaliskuun kuudes päivä Lilli sitten matkasi Vet4Catin klinikalle ja jäi sinne viikoksi täysihoitoon omaan pieneen yksiöönsä. Saimme klinikalta joka päivä kuvaterveiset, eikä Lilli näyttänyt olevan niissä moksiskaan, vaikka olimme hänet "julmasti hylänneet" 😃

Viikon kuluttua saimme hakea Lillin takaisin kotiin, ja kotonakin hän joutui pariksi viikoksi meistä eristyksiin, jotta emme saisi vaarallista säteilyä. Mummokissa vaikutti tyytyväiseltä päästessään takaisin tuttujen kavereiden luokse 💖

Maaliskuun puolessavälissä kävi Hanselilla ja Gretelillä kotiehdokas, ja tyypit muuttivatkin omaan kotiinsa 22.3!

Huhtikuun kymmenes päivä veimme Lillin ensimmäiseen kilpirauhaskontrolliin tsekkaamaan vähän arvoja. Arvot olivat lähteneet hienosti laskuun, joten kaikki sillä saralla mainiosti! Lilli oli myös saanut vähän painoakin kerrytettyä 💖

Huhtikuussa ilmaantuivat joka keväiset ampiaiset ja kimalaiset pörräämään tuohon parvekelasien taakse, ja yksi niistä onnistui pujahtamaan lasien välistä myös sisäpuolelle. Tottakai Crusoen oli pakko sitä vähän härkkiä, ja tässä lopputulos...

27.4 meille muutti kaunis Elsie-tyttö. Kunnon emoalus, joten varasimme pikaisesti hänelle lääkärin, jotta pystyisimme tekemään perusterveystarkastuksen ennen pentujen syntymää. Kaikki oli OK, hampaissa hieman sanomista, mutta niille ei tässä vaiheessa voinut tehdä mitään, vaan jäimme odottelemaan pentujen syntymää 😊

Pikku-Eiko sairastaa

Kun eläin sairastaa, on se ikävää sekä eläimelle, mutta on se ikävää myös hoitajallekin. Huoli on aina suuri ja tuntuu ettei mikään hoito tepsi tarpeeksi nopeasti. Varsinkin nämä pennut saattavat mennä nopeastikin huonoon kuntoon, joten oireisiin pitää pystyä puuttumaan heti.

Meillä on nyt ollut pikku-Eiko jonkin aikaa ripulilla. Välillä ripuli äityi niin pahaksi, että sitä saattoi valua lattialla Eikon ihan vain kävellessä, mutta onneksi siitä vaiheesta ollaan jo päästy yli. Vieläkin tuotokset ovat aivan vesiripulia, joten tänään kävimme hakemassa vähän eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Aluksi Eiko tutki mielenkiinnolla ympäristöään ja antoi lääkärin tutkia kaiken suusta lähtien.

Mutta saatuaan pahoinvoinninestolääkkeen piikkinä, muuttui ääni kellossa, ja koko lääkärireissu alkoi tuntua Eikosta ihan tyhmältä!

Paljoakaan emme tuosta reissusta viisastuneet, mutta kokeilemme nyt vielä Tylosin -nimistä antibioottia uudestaan, tällä kertaa vain gelatiinikapseleihin tungettuna (aiempi kokeilu aiheutti Eikossa vain hirvittävän kuolaamisreaktiot ja lopulta lääkkeen oksentamisen ulos...), vaihdamme ruokavalion nyt vain näihin hyvin sulaviin vaihtoehtoihin ja lisäämme ruokavalioon myös Nutriplus catia. Eiko sai kotiintuomisiksi myös neljän päivän pahoinvoinninestolääkkeet. Tänään haemme vielä Musti & Mirristä maitohappobakteerivalmisteen tukemaan suoliston toimintaa.
Canikuria ja Promaxia emme nyt tällä kertaa anna, kun tuntui ettei niistä ole ollut mitään hyötyä tässä tapauksessa. Iso on hoitoarsenaali jo näinkin!

Pitäkäähän peukkuja pikku-Eikolle, että saisimme toisen massun viimeinkin kuntoon!

Tammi-huhti 2018

Vuoden ensimmäiset kuukaudet meillä menikin kokoonpanolla omat kissat, ja kaksi Pesulaista Morticia ja Rupert. Hieman oli siis haasteellista omien kissojen kannalta, kun makuuhuoneessa oli eristyksissä Morticia ja kissahuoneessa Rupert. Lalli sen sijaan nautti yksinolostaan Nokialla miehen luona, meillä oli sen verran tulehtuneet C-poikien ja Lallin välit syksyn aikana, että ajattelin hieman rauhoittaa tilannetta, ja siirtää Lallin vähäksi aikaa muihin maisemiin. Tämä onneksi auttoi tilannetta huikeasti! Lisäapu tuli myös Chaplinille määrätystä mielialalääkkeestä...

Helmikuun seitsemäs päivä oli meidän taloudessa onnellinen päivä, koska silloin Morttimuru muutti omaan kotiinsa, viidensadankahdeksankymmenenneljän tilapäiskodissa viettämänsä päivän jälkeen ♥
Morticia muutti oman ihmisensä luo ainoaksi kissaksi tänne Tampereelle, ja olemme hänen luonaan vierailleet jo moneen otteeseen.

Maaliskuun puolessa välissä kävimme blogimiitissä Pissasirkuksessa muutaman muun kissabloggaajan kanssa, tässä kuvatodisteina ihana, nyt jo kodin löytänyt, Ässä. Ja tottakai talouden oma kuningatar Neffi!

Ja kuten viime postauksessa jo kerroin, myös Rupert löysi oman kotinsa heti maaliskuun alussa, joten hetken aikaa oli meillä ainoastaan omat kissat seurana. Emännän palattua sairaslomalta takaisin töihin maaliskuun lopulla, toi hän samantien töitä myös kotiin, viimeisillään tiineen navettakissan, joka on kuulemma aina hylännyt pentunsa. Kissa oli kaunis kuin mikä, pieni pyöreä töppöjalka, jonka kieli ei tahdo pysyä suussa sitten millään.

...Ja kaksi päivää myöhemmin heräsimme pienenpieneen kissanpennun vikinään. Melko tiukille meni emon turvaan saanti siis. Kolme pentua sieltä loppujen lopuksi tuli, yksi kaunis harmaa poika pienellä valkoisella rintatäplällä, valkopohjainen tyttö harmailla täplillä ja mustasavuharmaa poika. Pitkään pohdimme tälle jengille nimiä, ja lopulta päädyimme Kreikan tarustoon. Emosta tuli Artemis, harmaasta pojasta Ares, tytöstä Aella ja mustasavusta Argos.

Instagram ja Facesivu täyttyivät kissanpentusaasteella, kuinkas muutenkaan ;) Näiden kasvamista oli mukava seurailla, ja otimmekin heistä joka perjantai viikkokuvat, jotta myöhemminkin olisi helppo tarkastaa minkä kokoisia minkäkin ikäiset pennut mahtavat olla.

Huhtikuussa talouteen muutti toisesta tilapäiskodista myös komea harmaa Horu-poika. Hän oli hieman ujompi tapaus, eikä halunnut poistua omalta turvallisuusalueeltaan tutustumaan muihin kissoihin, joten annoimme hänen ensin olla makuuhuoneessa, ja myöhemmin siirsimme hänet kissahuoneeseen ja toimme pentueen makuuhuoneeseen majailemaan. Horu viihtyi silti vain yhdessä huoneessa, vaikka hänellä olisi ollut vapaa pääsy muuallekin. Ujo mikä ujo. Seurasi kyllä mielenkiinnolla muiden kissojen puuhailuja, muttei itse ottanut niihin osaa.
Oikein ihana kissa kuitenkin, rakasti rapsutuksia ja antoi nostaa syliinkin ♥

Mitä kuuluu kilpirauhasrintamalle?

Kissakolmion matriarkalla, arvoisalla lady Lillillä, todettiin viime vuoden tammikuun lopussa kilpirauhasen liikatoiminta. Tähän saimme silloin lääkitykseksi Felimazolea annostuksella 1tbl aamuin illoin, ja pari kuukautta meni näin oikein mukavasti. Kontrollikäynnillä todettiin, ettei tuo annostus ihan vielä riitä, vaan jouduttiin lisäämään aamuannokseen vielä yksi tabletti lisää, ja tällä annostuksella arvot saatiin laskemaan viitearvoihin.
Mutta jottei elämä olisi liian helppoa, aiheutti tämä lääkemäärän nosto Lillin leukaan iho-oireita, ja lääkitys jouduttiin lopulta lopettamaan kokonaan. Kuinkas muutenkaan.

Seuraavaksi lähdimme vastahakoisesti testaamaan Y/D -ruokavaliota kuivaruoan ja -märkäruoan muodossa, ja nämä maistuivatkin Lillille hyvin. Jonkin aikaa. Lopulta Lilli vaan totesi, että hänhän ei tuollaista enää syö, ja näki mieluummin vaikka nälkää kuin olisi imuroinut lautastaan tyhjäksi.

Ei auttanut muu kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen, ja soitella meidän luottoeläinlääkäriltä reseptiä Tyrazoliin, tähän ihmisten kilpparilääkkeeseen. Tyrazolia Lilli sai ensimmäiset kaksi kuukautta ½tbl aamuin illoin. Tämän kuun alussa kävimme sitten taas verikoekontrollissa tsekkaamassa onko lääkeannos oikea, vai tarvitseeko sitä vielä säätää.

Valmisteluissa oli tietenkin pari ahkeraa apulaista mukana.

"Hei, uus huopa!"

"Okei, tää häkki on ny todettu turvalliseks matriarkalle"

Lilli saa eläinlääkärireissuille päällensä valjaat, ja hänen arvoisa matriarkkuutensa saa kävellä ihan omin pikku töppösin lääkärin ovesta sisälle, mutta automatkat Lilli joutuu silti kököttämään kiltisti häkissään.

Odotushuone oli kerrankin tyhjä, joten Lillin ei tarvinnut näyttää kenellekään koiralle kaapin paikkaa ;)

Me ollaan saatu täällä kissablogistaniassa lukea monen kissan kauhukokemuksista koskien eläinlääkärireissuja, ja kuinka jotkut joudutaan rauhoittamaan suoriltaan, ennenkuin mitään tutkimuksia pystytään edes tekemään. Tässä Lillin näyte, kuinka hän käyttäytyy eläinlääkärissä 😄

"Tsekataan tässä eläinlääkärin kanssa viime käynnin verikokeiden tuloksia"

Tällä kertaa verikoe saatiin otettua melkein ensimmäisellä yrityksellä, pienet ne mummun suonet ovat edelleen, mutta paremmin onnistui tällä kertaa. Verikokeiden jälkeen emäntä jutteli lääkärin kanssa hetken niitä näitä, ja sillä aikaa Lilli päätti vetää vähän lonkkaa. Eli ei, Lilli ei ole alemmassa kuvassa rauhoitettuna, vaan ihan muuten vaan pötköttelee rentona pöydällä. Eläinlääkäri ihan säikähti, että Lilli olisi järkytyksestä kehittänyt itselleen ödeeman tai sydänongelman, ja kaivoi stetoskoopin esille, mutta ehei, mummua vaan alkoi ramasemaan 😄

Kun pääsimme takaisin parkkipaikalle, pääsi Lilli köpöttelemään takaisin kotiovelle ihan itse. Tuntui, että koko Hervannan koirat olivat päässeet samaan aikaan pissalenkille, sen verran paljon niitä tuli vastaan. Niiden omistajat tuntuivat hämmentyvän nähdessään remmin toisessa päässä tällaisen mummukissan, joka ei olisi voinut vähät välittää hössöttävistä koirista. Lilliä ei vaan kiinnosta.

Ja pitihän Lillin päästä testaamaan myös muutamat puut ja niiden kiipeilymahdollisuudet. Eihän kävelyreissu muuten olisi ollut kunnollinen! Pitäisi kyllä ehdottomasti käydä Lillin kanssa useammin ulkoilemassa, Lilli kun on meidän kissoista ainoa, joka tykkää remmissä ulkoilla, tai noh, ulkoilla ylipäätään.

Ja mitäpä testeissä tällä kertaa löytyi? Arvo oli 6,9 eli aivan liian korkea. Viitearvo on 0,9-2,9, joten emme ole lähelläkään sitä. Päädyimme lääkärin kanssa nostamaan Tyrazolin annostusta ½tbl päivässä, eli Lilli saa nyt 3/4tbl aamuisin ja iltaisin. Toivottavasti tällä päästäisiin sinne viitearvojen sisälle. Ja toivottavasti tämä nosto ei taas aiheuta Lillille ihomuutoksia, tai joudumme lopettamaan tämänkin lääkityksen. Silloin jäljelle jäisi ainoiksi vaihtoehdoiksi joko kilpirauhasen osittainen leikkaus tai melkoisen hinnakas radiojodihoito. Luultavasti valitsisimme silloin radiojodihoidon, sillä se on tehokkaampi, vaikkakin vaatisi omat järjestelynsä.

Mutta parin kuukauden päästä käymme uudestaan kontrollissa, joten silloin olemme taas viisaampia!

Tirriäinen

 11.3. meille muutti uusi hoidokki, pienenpieni Tirriäinen. 

Mitä arvelisitte Tirriäisen iäksi kuvien perusteella? Ensimmäisessä kuvassa koko-osviittana puhelimeni, joka on kooltaan 14,5cm*7,7cm.

Uskoisin veikkauksenne menneen metsään, kun kerron Tirriäisen olevan kuvissa n. 7kk ikäinen, ja painavan vaivaiset 600g.

Tirriäinen tuli PESUlle pienestä maalaiskissapopulaatiosta, josta onneksi saimme käydä loukuttamassa myös muita kissoja talteen. Muut kissat olivat onneksi (ainakin näennäisesti) paremmassa kunnossa kuin tämä pienenpieni kissaneito.



Ensimmäiset päivänsä Tirriäinen vietti lähinnä nukkuen ja syöden. Vastaanpanematta sain antaa antibiootit suoraan suuhun ja laittaa neidille myös silmätippoja neljä kertaa päivässä.

Kävimme Tirriäisen kanssa heti meille tulonsa jälkeisenä maanantaina lääkärissä näyttäytymässä. Eihän neidille siellä paljoa voitu mitään tehdä, nesteytystä laitettiin niskaan ja vitamiinipistos pistettiin, mukaan saimme lisää antibiootteja.



 Hetken aikaa olimme PESUlla huolissamme mahtaako Tirriäisestä tulla enää kissaa ollenkaan, niin heikko se oli. Alemmassa kuvassa Tirriäinen on juuri saanut lääkkeet, eikä se tahdo jaksaa edes raahustaa takaisin omaan vihreään telttaansa.



Sitkeä sissi tuntuu olevan tämä Tirriäinen silti. Paino lähti hilautumaan melko reippaallakin tahdilla ylöspäin ja saimme todistaa myös pieniä leikkihetkiä ja omasta turkista huolehtimista! Tirriäisestä kuoriutui myös melko täpäkkä neitokainen, joka uskaltaa sähistä teltastaan tilapäiskotimammalleen, joka hyvää hyvyyttään yrittäisi antaa silmätippoja 😄





Tänään koitti sitten päivä, jolloin puntarin lukemat osoittivat ihanaa lukua 997g! Tirriäinen on vajaassa kahdessa viikossa kerännyt massaa n. 400g ja on piristynyt aivan silminnähden, joten uskallamme jo hieman hengittää ja alkaa uskoa Tirriäisen tulevaisuuteen.







Vielä on silti matkaa edessä, mutta nyt olemme sentään jo voiton puolella! Tästä on hyvä jatkaa. Kunhan painoa on kertynyt vielä jonkin verran enemmän, päässee Tirri uudelleen lääkärin puheille, josko silloin saisimme tiristettyä muutaman tipan vertakin putkiloon FIV- ja FeLV -testejä varten, ja annettua ensimmäisen rokotuksenkin, niin voisimme mahdollisesti aloittaa joko tutustuttamisen omaan laumaamme tai sitten Morticiaan. Verikokeiden tulos jännittää jo näin etukäteen, koska yksi Tirrin populaatiosta tulleista kissoista todettiin FIV-positiiviseksi. Peukut pystyyn, että Tirriäisen kokeet tulisivat aikanaan takaisin negatiivisina!



Aikamoinen muutos aloituskuvaan, vai mitä?

Koossa Tirri ei vielä ihan pärjää edes IKEAn isolle pehmorotalle ;)



Tähän loppuun laitan vielä videon Tirrin suuresta pohdinnasta; syödäkö vai eikö syödä? Se on iso päätös pienelle kissalle!