Loppuvuoden 2017 kodittomat

Ehkä helpoin tapa lähteä purkamaan tätä kirjoittamattomuuden vyyhtiä, on antaa täällä hieman palstatilaa kissoille, jotka majailivat meillä välillä heinäkuu-joulukuu viime vuonna.

Viimeisin postauksemmehan osui juhannukselle, ja silloin täällä pitivät majaa ihanat orpopennut Greggory, Candy ja Mae, sekä heidän vähän vanhempi "siskonsa" Tirriäinen.

Vaikka tilapäiskotiemännän sydän itki verta, oli Greggorysta kirjoitettava kuvaus ja laitettava hänet kotia etsimään, vaikka niin olisi mieli tehnyt pitää poika itse ♥
Onneksi Greggory pääsi muuttamaan yhteiseen kotiinsa siskonsa Candyn kanssa syyskuun ensimmäinen päivä.

Pikkumusta eli Mae etsikin omaa kotiaan hieman sisaruksiaan pidempään, kukaan kun ei aluksi ollut kiinnostunut kokomustasta pienestä tytöstä. Lopulta eräs pariskunta ihastui pikkutyttöön, ja adoptoi hänelle ystäväksi myös Tirriäisen, joten Kissakolmio tyhjeni hetkessä lähes kaikista Pesulaisista! Vain Morticia-kulta jäi jäljelle.

Seuraava hoidokki saapuikin meille 5.10.
Saatesanoiksi oli sanottu "pieni sähikäispallero", joten odotimme ihan jotain muuta kuin söpöä pientä punaista poikaa, joka aloitti samantien kehräyksen, kun kuljetuskopasta pääsi makuuhuoneessa pois...
Nimekseen pieni punainen sai Tormund, eli ystävien kesken Tortsi.

Tortsi oli löytynyt jonkun pihasta harhailemasta yksikseen, joten hänet sieltä onneksi pelastettiin. Pieni haisi ihan pakokaasuilta, ja turkissa oli harmaa vivahde, joten liekö kulkeutunut auton moottoritilassa.
Onneksi pojalle maistui märkäruoka mainiosti, niin päästiin toipumisessa hienosti alkuun. Poika osasi myös nauttia tilapäiskodin tarjoamista pehmeistä unipaikoista samantien ♥

Tormund pääsi nopsasti eläinlääkärin puheille, jotta saatiin rokotukset, siru ja FIV/FeLV -testit tehtyä. Muutoin poika olisi joutunut oleskelemaan täysin ilman kissaseuraa eristyksissä, ja se ei tee hyvää yksinäiselle orpopennulle.
Meidän omat kissamme ottivat Tortsin hyvin vastaan, kai ne ymmärsivät toisen olevan ihan avuton vielä.

Kaksi viikkoa Tortsin tulon jälkeen sain viestiä toisesta orpopennusta, joka oli löytynyt syrjäisen tien katuojasta, suonsilmäkkeeltä haisten ja ääni käheäksi huudettuna. Näin meille tuli sitten toinenkin pentu, pieni tyttö, joka sai nimekseen Shireen, eli ystävien kesken Siiri.

Siiri-parka joutui ensitöikseen meille päästyään pesulle, sen verran pahalta hän haisi. Onneksi ruoalla lepyttely toimi mainiosti, eikä tästä episodista jäänyt pienelle tytölle sen kummempia traumoja ;)
Myös Siiri pääsi nopeasti eläinlääkäriin, koska halusimme yhdistää nämä kaksi orpolasta mahdollisimman nopeasti.

Tutustuttamisen alkumetreillä Siiri näytti Tortsille kaapin paikan 😂

Melko pian näistä tuli kaverukset, jotka tekivät kaiken yhdessä. Selvää oli, että yhteistä kotia heille lähdettäisiin etsimään, ei olisi reilua heitä erottaa toisistaan.

Mies oli työpaikallaan mainostanut tätä kaksikkoa työkaverilleen, ja heti pentujen ilmestyttyä Pesun sivuille, oli työkaverinsa soitellut kissakoordinaattorillemme. Heillehän nämä rakkauspallerot sitten lopulta myös päätyivät juuri ennen joulua, joten pääsemme heitä vielä katsomaankin!

Pian Tormundin ja Shireenin lähdön jälkeen sain hätäviestiä uudesta kodittomasta. Komea ruskeatiikeri oli joutunut muuttamaan alkuperäisestä kodistaan uuteen kotiin vauvan tieltä, ja uudessa kodissa kissalle oli puhjennut virtsavaivoja, joten uloshan se kissa sieltä sitten joutui. Suuri epäilys oli virtsaummesta, joten kissan löytymisellä oli kiire.

Kaikeksi onneksi kissa löytyi, pääsi heti eläinlääkäriin katetroitavaksi, ja sieltä hänen matkansa jatkui meidän kylpyhuoneeseemme.

Tähän hätään en nyt löytänyt mistään tulohetken kuvia, mutta surkea näky meitä kylpyhuoneessa jokatapauksessa odotti. Selkeästi kollin olo oli kipeä, mutta silti hän nousi ylös vastaanottamaan rapsutuksia, ja pyrki kokoajan syliin. Kunnon rakkauspakkaus siis ♥

Nimekseen poika sai Rupert. Kun pahimmasta vaiheesta oltiin päästy, ja pissapaakuista hiekkalaatikossa iloittu, siirsimme Rupertin kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen, jottei hänenkään tarvitsisi täysin yksikseen asustella. Pari takapakkia pissavaivojen kanssa vielä tuli, mutta pikkuhiljaa Rupert alkoi toipumaan, ja koitimme eristyksen purkua. Melko pian tuli selväksi, ettei Rupert tule toimeen muiden kissojen kanssa, ja kohtaamiset aiheuttivat stressivaivoja eli Rupertin tapauksessa pissavaivoja. Näinpä Rupert palasi takaisin makuuhuoneeseen elelemään vain meidän kanssamme.

Tämä komea kolli ei kauaa ehtinyt meillä asustella, sillä maaliskuun alussa hän jo muuttikin omaan kotiinsa, ihan tähän meidän lähelle. Uudessa kodissaan Rupert saa nauttia jakamattomasta huomiosta, eikä voisi olla tyytyväisempi ♥

Hiding

Juu, tiedetään. Me ollaan taas oltu vähän piilosilla.

Juttuja olis kyllä vaikka kuinka, kunhan joku ne vaan julkasis! Olis mm. asiaa normaliudesta, Morticiasta, Tirriäisestä, omista kissoista, hankinnoista, vois höpötellä ihan arkipäiväisistäkin jutuista. Sitä inspiraatiota tarttua koneeseen on etsitty kissojen ja... noh... kissojen kanssa.

Varsinkin yhden tietyn kissan toimesta.

Tirriäinen on kasvanut hienosti! Painoa oli viime punnituksessa melkein 1,8kg (lähtöpaino 2kk sitten 600g) ja neiti on rohkaistunut aivan silmissä! Pari viikkoa sitten siirsin tytön makuuhuoneesta kissahuoneeseen Mortician seuraksi, ja siellä ollessaan Tirri sai rohkeuspuuskan, ja on sillä tiellä edelleen. Antaa vieraidenkin silitellä, ainakin hieman 😉

Meillä oli viime yön täällä yövieras, ja aamulla kuulin hieman juttua jostakin pienestä riiviöstä, joka oli yrittänyt pitää vierasta koko yön hereillä hyppimällä tämän päällä. En tunnistanut riiviötä kuvauksesta *wisl*

No minä se en ainakaan ollu!

Tirriäinen

 11.3. meille muutti uusi hoidokki, pienenpieni Tirriäinen. 

Mitä arvelisitte Tirriäisen iäksi kuvien perusteella? Ensimmäisessä kuvassa koko-osviittana puhelimeni, joka on kooltaan 14,5cm*7,7cm.

Uskoisin veikkauksenne menneen metsään, kun kerron Tirriäisen olevan kuvissa n. 7kk ikäinen, ja painavan vaivaiset 600g.

Tirriäinen tuli PESUlle pienestä maalaiskissapopulaatiosta, josta onneksi saimme käydä loukuttamassa myös muita kissoja talteen. Muut kissat olivat onneksi (ainakin näennäisesti) paremmassa kunnossa kuin tämä pienenpieni kissaneito.



Ensimmäiset päivänsä Tirriäinen vietti lähinnä nukkuen ja syöden. Vastaanpanematta sain antaa antibiootit suoraan suuhun ja laittaa neidille myös silmätippoja neljä kertaa päivässä.

Kävimme Tirriäisen kanssa heti meille tulonsa jälkeisenä maanantaina lääkärissä näyttäytymässä. Eihän neidille siellä paljoa voitu mitään tehdä, nesteytystä laitettiin niskaan ja vitamiinipistos pistettiin, mukaan saimme lisää antibiootteja.



 Hetken aikaa olimme PESUlla huolissamme mahtaako Tirriäisestä tulla enää kissaa ollenkaan, niin heikko se oli. Alemmassa kuvassa Tirriäinen on juuri saanut lääkkeet, eikä se tahdo jaksaa edes raahustaa takaisin omaan vihreään telttaansa.



Sitkeä sissi tuntuu olevan tämä Tirriäinen silti. Paino lähti hilautumaan melko reippaallakin tahdilla ylöspäin ja saimme todistaa myös pieniä leikkihetkiä ja omasta turkista huolehtimista! Tirriäisestä kuoriutui myös melko täpäkkä neitokainen, joka uskaltaa sähistä teltastaan tilapäiskotimammalleen, joka hyvää hyvyyttään yrittäisi antaa silmätippoja 😄





Tänään koitti sitten päivä, jolloin puntarin lukemat osoittivat ihanaa lukua 997g! Tirriäinen on vajaassa kahdessa viikossa kerännyt massaa n. 400g ja on piristynyt aivan silminnähden, joten uskallamme jo hieman hengittää ja alkaa uskoa Tirriäisen tulevaisuuteen.







Vielä on silti matkaa edessä, mutta nyt olemme sentään jo voiton puolella! Tästä on hyvä jatkaa. Kunhan painoa on kertynyt vielä jonkin verran enemmän, päässee Tirri uudelleen lääkärin puheille, josko silloin saisimme tiristettyä muutaman tipan vertakin putkiloon FIV- ja FeLV -testejä varten, ja annettua ensimmäisen rokotuksenkin, niin voisimme mahdollisesti aloittaa joko tutustuttamisen omaan laumaamme tai sitten Morticiaan. Verikokeiden tulos jännittää jo näin etukäteen, koska yksi Tirrin populaatiosta tulleista kissoista todettiin FIV-positiiviseksi. Peukut pystyyn, että Tirriäisen kokeet tulisivat aikanaan takaisin negatiivisina!



Aikamoinen muutos aloituskuvaan, vai mitä?

Koossa Tirri ei vielä ihan pärjää edes IKEAn isolle pehmorotalle ;)



Tähän loppuun laitan vielä videon Tirrin suuresta pohdinnasta; syödäkö vai eikö syödä? Se on iso päätös pienelle kissalle!