Tammikuu-nykyhetki

Ohhoh, ollaan päästy näissä kertauksissa jo tämän vuoden puolelle!

Tammikuu oli melkolailla hiljainen, Freddie käy edelleen joka viikko lääkärissä saamassa laserhoitoa ja noin joka toisella kerralla myös akupunktiota, näiden lisäksi kerran kuussa fysioterapiakäynti, ja kotona tehtävät harjoitteet. Kuvissa makoileva tyyppi ei ole minkään lääkityksen vaikutuksen alaisena, kunhan vaan lunkisti nauttii piikeistä selässään! 😀

Tammikuussa aloitimme Freddien ja Ivyn yhteiset ulkoilutreenit, Ivykin kävelee nykyään valjaissa kuin vanha tekijä! 

20.1 kävi Elsiellä ensimmäinen kotiehdokas, joka rakastuikin kauniiseen tyttöön päätä pahkaa. Niinpä Elsie muutti omaan kotiinsa Armi-kissan kaveriksi 3.2. Niinpä meille jäi tänne asustamaan omien poikien lisäksi Freddie, Morticia, Marvel, Ethel ja Ivy.

Kauaa emme saaneet olla tällä kokoonpanolla, vaan 6.2 meille muutti toisesta tilapäiskodista ujoakin ujompi poika Prodigy, kavereiden kesken Protsku. Hurjan komea, mutta niin ujo.

Ja jottei kissaluku jäisi liian pieneksi tässä taloudessa, palautuivat viime vuoden maaliskuussa omaan kotiinsa muuttaneet sisarukset Hansel ja Gretel. Kiva juttu. Vain 11 kissaa 😀. 

Mutta tämän kuun 18.päivä luku pieneni taas kahdella, kun siskokset Ethel ja Ivy muuttivat omaan kotiinsa Turkuun! 💖

Elo-lokakuu 2019

Elokuun alussa Elsie pääsi sterkattavaksi, kun pennut olivat pahimmat imemisensä jo lopettaneet, ja Elsien kiimat alkoivat olla jo meidänkin hermoille käyviä. 

7.8 meidän makkariin muutti paluumuuttajana Morticia. Hänen kotinsa ei enää pärjännyt Mortin kanssa ja halusi palauttaa sen tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Pari ensimmäistä viikkoa Mortilla menikin mököttäessä, mutta kyllä sieltä sitten onneksi löytyi se sama kehräys- ja puskutraktori kuin ennenkin. 

Elokuun puolessavälissä veimme Freddien Eläinystäväsi Lääkäriin häntäamputaatiokonsultoinnille. Saimmekin ajan nopeammin kuin uskoimmekaan, koska jo seuraavana maanantaina veimme Freddien heti aamulla amputointiin! Kotiin saimme tokkuraisen pojan, jolla ei takajalat kantaneet ollenkaan, mutta kova halu oli silti päästä liikkeelle.

Parin päivän päästä jouduimme viemään Freddien takaisin lääkäriin, kun kakkahommat eivät sujuneet kotona ollenkaan. Muutaman päivän päästä amputaatiosta aloitimme Freddielle laserhoidot, ja poika nauttiikin niistä aina täysin siemauksin! Syyskuussa aloitimme myös Freddien fysioterapian.

Alfredilla kävi kotiehdokkaita useitakin, ja pikkujätkä muuttikin omaan kotiinsa 25.8 💖

Syyskuun alussa Lilli kävi vielä viimeisellä kilpirauhaskontrollilla, ja arvot olivat edelleenkin oivalliset, joten kontrolleja ei enää tarvittu! Painokin oli oikein hyvä ja mummukissan mieli virkeä 💕

Muillakin pennuilla onneksi riitti kotiehdokkaita, ja Gwen muuttikin 6.9 omaan kotiinsa, ja Ethel sekä Ivy yhteiseen kotiin 13.9.

2.10 pääsi Elsie hammaslääkäriin. Suusta poistettiin parikin mätää hammasta sekä runsaasti hammaskiveä. Mutta nyt olisi kaikki toimenpiteet tehty, ja kodinetsintä voisi alkaa! Elsie ei hirveästi arvostanut tätä eläinlääkärireissua...

20.10 meille muuttivat takaisin Ethel ja Ivy itsestään riippumattomista syistä. Tytöt olivat kasvattaneet kuukaudessa painoa runsain mitoin ja veimmekin heidät sterkattavaksi heti 28.10. 

Helmi-huhti 2019

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Jotenkin tämä blogi aina jää, ja keskittyminen on enemmän tuolla meidän Facebook-sivuilla sekä Instassa. Kova halu olisi silti tätäkin taas nostaa pohjamudista, koska itsellekin kiva myöhemmin lukea mitä kaikkea on tehty 😊

Viimeksi kirjoittelimme Eikon sairastelusta. Oireet saatiin aika hyvin kuriin ja maitohappobakteerivalmiste jätettiin päivittäiseksi rutiiniksi. Tytöille ilmaantui myös aivan oivallinen kotiehdokas, ja omaan loppuelämän kotiin muutto tapahtuikin jo 18.2! Joko tästä on vuosi??

Viime vuoden helmikuussa teimme myös päätöksen viedä Lilli saamaan radiojodihoitoa kilpirauhasen liikatoimintaansa, ja 23.2 Lilli saikin viimeisen Tyrazol-lääkkeensä. Lääkitys piti lopettaa hyvissä ajoin ennen hoidon alkua.

Maaliskuun kuudes päivä Lilli sitten matkasi Vet4Catin klinikalle ja jäi sinne viikoksi täysihoitoon omaan pieneen yksiöönsä. Saimme klinikalta joka päivä kuvaterveiset, eikä Lilli näyttänyt olevan niissä moksiskaan, vaikka olimme hänet "julmasti hylänneet" 😃

Viikon kuluttua saimme hakea Lillin takaisin kotiin, ja kotonakin hän joutui pariksi viikoksi meistä eristyksiin, jotta emme saisi vaarallista säteilyä. Mummokissa vaikutti tyytyväiseltä päästessään takaisin tuttujen kavereiden luokse 💖

Maaliskuun puolessavälissä kävi Hanselilla ja Gretelillä kotiehdokas, ja tyypit muuttivatkin omaan kotiinsa 22.3!

Huhtikuun kymmenes päivä veimme Lillin ensimmäiseen kilpirauhaskontrolliin tsekkaamaan vähän arvoja. Arvot olivat lähteneet hienosti laskuun, joten kaikki sillä saralla mainiosti! Lilli oli myös saanut vähän painoakin kerrytettyä 💖

Huhtikuussa ilmaantuivat joka keväiset ampiaiset ja kimalaiset pörräämään tuohon parvekelasien taakse, ja yksi niistä onnistui pujahtamaan lasien välistä myös sisäpuolelle. Tottakai Crusoen oli pakko sitä vähän härkkiä, ja tässä lopputulos...

27.4 meille muutti kaunis Elsie-tyttö. Kunnon emoalus, joten varasimme pikaisesti hänelle lääkärin, jotta pystyisimme tekemään perusterveystarkastuksen ennen pentujen syntymää. Kaikki oli OK, hampaissa hieman sanomista, mutta niille ei tässä vaiheessa voinut tehdä mitään, vaan jäimme odottelemaan pentujen syntymää 😊

Elo-loka 2018

Elokuussa tilapäiskodin kaksijalkaiset kävivät blogimiitissä Kissakahvila Purnauskiksessa yhdessä melkein kahdenkymmenen muun bloggaajan kanssa, ja saimme sieltä tuliaisiksi monta PrimaCatin kassillista kissanruokaa ja -herkkuja. Pari kassillista tuli ihan PrimaCat -sponssina, ja loput kassilliset lahjoittivat kanssabloggaajat eläinsuojelun hyväksi, joten pääsivät Pesun kissatkin nauttimaan lahjuksista ♥

Elokuussa vietettiin myös punaisen kuninkaan viisivuotissyntymäpäiviä!

Artemiskin sai osansa huomiosta, kun hän kävi hammaslääkärissä poistamassa "muutaman" hampaan. Jäljelle ei enää paljoa jäänyt, joten kieli pysynee suusta ulkona myös jatkossa. Onneksi se on vain söpöyttä lisäävä ominaisuus tämän kissamuorin nassussa ♥

Syyskuussa vietettiin taas synttäreitä, tällä kertaa vuorossa kreivi Lallin kymmenenvuotispäivät. Kohta täytyneekin varata pojalle aika senioritarkastukseen...

Ja mitäpä muutakaan olisimme tehneet, kuin napsineet ison määrän poseerauskuvia sekä Hattivatista, että Oreosta ja Pätkiksestä, heillä kun alkoi kodinetsintä täydellä teholla. Kuvien ottaminen selkeästi kannatti, koska Hattivatti muutti omaan kotiinsa 21.9 ihan tähän lähelle, jo toisen Pesulta adoptoidun kissan kaveriksi, ja myös Oreo ja Pätkis löysivät oman yhteisen kotinsa, ja muuttivat sinne 29.9.

Jäljelle Pesulaisista jäikin taas vain Artemis.
Vaan ei pitkäksi aikaa, sillä Artemiskin löysi oman kotinsa, ja muutti sinne 26.10! ♥

Touko-heinä 2018

Toukokuu meni omalla painollaan, Horu pysytteli edelleen kissahuoneessa, ja pennut kasvoivat kohisten makuuhuoneen puolella. Toukokuun lopulla koitti pentueen ensimmäinen eläinlääkärireissu. He saivat ensimmäiset rokotteensa, sirut niskaansa ja heistä otettiin myös FIV/FeLV -testit. Myös emo joutui samoihin kurituksiin. Kesäkuun alussa pentue pääsikin pois eristyksistä, ja alkoi koko asunnon armoton tutkiminen.

Huhtikuun lopulla meille tuli hätäsijoitukseen täysin valkoinen kollipoika. Tarkoitus oli, että hän muuttaisi oikeaan tilapäiskotiinsa vapun jälkeen, mutta sitä seuraavaa paikkaa ei vain tuntunut löytyvän. Poika asui meillä kylpyhuoneessa, joten kovin pitkään en halunnut häntä siellä pitää, vaan hänen pitäisi joko muuttaa meiltä pois, tai sitten meidän pitäisi käyttää hänet lääkärissä ja siirtää Horun seuraksi kissahuoneeseen.

Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun, pohdimme pojalle nimen valmiiksi ja varasimme ajan kastroinnille, sirutukselle, rokotukselle ja FIV/FeLV -testeille. Poika sai nimekseen Hattivatti, olihan hän kokovalkoinen ja melko sähköisen oloinen tapaus poksahdellessaan.

Vaikka Artemis oli tullut Pesulle viimeisillään tiineenä, aiemmat pentunsa aina hylänneenä, ei moisesta käytöksestä ollut meillä tietoakaan! Artsi puolusti pentujaan ahkerasti muilta kissoilta, ja puolustihan hän alkuaikana pentujaan myös meiltä. Viikkokuvaukset ja punnitukset piti hoitaa oveluudella; toinen rapsutteli ja antoi Artsille herkkuja pentupesän ulkopuolella, ja toinen nappasi pennut yksitellen puntarille ja kuvaan. Melkoinen muori siis!

Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan pennut kasvavat. Mutta ei, sama puolustaminen jatkui siihen päivään asti, kun pennut muuttivat heinäkuun alussa omaan kotiinsa. Arvelimme Artsin rauhoittuvan, kunhan huomaa ettei enää ole mitään puolustettavaa. Mutta ei, yhä edelleen Artsi jahtaa ja vaanii muita kissoja. Tulimme johtopäätökseen, ettei Artsi vain siedä muita kissoja, vaikka lähtöpaikassaan niitä olikin ollut samalla tontilla useampia. Aloimme pohtia Artsin luovuttamista ainoaksi kissaksi...

Heinäkuun alussa muutti omaan kotiinsa Horu-poika, ainoaksi kissaksi nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Kuulumisten perusteella heillä sujuu siellä yhteiselo oikein hyvin, vähän uusi koti kummastelee miksei Horu puhu mitään, mutta eihän sitä nyt aina jaksa naukua!

Melkein samantien Artsin omien pentujen muutettua omiin koteihinsa, toi Pesun kissakoordinaattori meille kaksi pientä orpopentua, ikää siinä kuuden viikon tienoilla. Otimme veljekset makuuhuoneeseen eristykseen. Aika nopeasti heille varmistui nimet; Oreo ja Pätkis.

Pentujen ollessa noin kahdeksanviikkoisia, varasin heille lääkärin, jotta saisimme heidätkin pois eristyksestä totuttelemaan muiden kissojen seuraan. Eristysajan loputtua nappasi Artemis pojista kopin, ja tuntui adoptoivan kaksikon aivan täysin, joten melkolailla win-win molemmille; pennut saivat kaipaamansa emon ja Artemis sai kaipaamansa pennut.

Heinäkuun lopulla otti tilapäiskodin palvelusväki hieman vapaata, ja lähtivät pienelle kesälomareissulle Savonlinnaan. Lilli pääsi tottakai mukaan, mutta muut jäivät hoitajien seuraksi Tampereelle. Lilli tuntui nauttivan omasta ajastaan täysin siemauksin, kokeilipa hän myös suppausta!

Tammi-huhti 2018

Vuoden ensimmäiset kuukaudet meillä menikin kokoonpanolla omat kissat, ja kaksi Pesulaista Morticia ja Rupert. Hieman oli siis haasteellista omien kissojen kannalta, kun makuuhuoneessa oli eristyksissä Morticia ja kissahuoneessa Rupert. Lalli sen sijaan nautti yksinolostaan Nokialla miehen luona, meillä oli sen verran tulehtuneet C-poikien ja Lallin välit syksyn aikana, että ajattelin hieman rauhoittaa tilannetta, ja siirtää Lallin vähäksi aikaa muihin maisemiin. Tämä onneksi auttoi tilannetta huikeasti! Lisäapu tuli myös Chaplinille määrätystä mielialalääkkeestä...

Helmikuun seitsemäs päivä oli meidän taloudessa onnellinen päivä, koska silloin Morttimuru muutti omaan kotiinsa, viidensadankahdeksankymmenenneljän tilapäiskodissa viettämänsä päivän jälkeen ♥
Morticia muutti oman ihmisensä luo ainoaksi kissaksi tänne Tampereelle, ja olemme hänen luonaan vierailleet jo moneen otteeseen.

Maaliskuun puolessa välissä kävimme blogimiitissä Pissasirkuksessa muutaman muun kissabloggaajan kanssa, tässä kuvatodisteina ihana, nyt jo kodin löytänyt, Ässä. Ja tottakai talouden oma kuningatar Neffi!

Ja kuten viime postauksessa jo kerroin, myös Rupert löysi oman kotinsa heti maaliskuun alussa, joten hetken aikaa oli meillä ainoastaan omat kissat seurana. Emännän palattua sairaslomalta takaisin töihin maaliskuun lopulla, toi hän samantien töitä myös kotiin, viimeisillään tiineen navettakissan, joka on kuulemma aina hylännyt pentunsa. Kissa oli kaunis kuin mikä, pieni pyöreä töppöjalka, jonka kieli ei tahdo pysyä suussa sitten millään.

...Ja kaksi päivää myöhemmin heräsimme pienenpieneen kissanpennun vikinään. Melko tiukille meni emon turvaan saanti siis. Kolme pentua sieltä loppujen lopuksi tuli, yksi kaunis harmaa poika pienellä valkoisella rintatäplällä, valkopohjainen tyttö harmailla täplillä ja mustasavuharmaa poika. Pitkään pohdimme tälle jengille nimiä, ja lopulta päädyimme Kreikan tarustoon. Emosta tuli Artemis, harmaasta pojasta Ares, tytöstä Aella ja mustasavusta Argos.

Instagram ja Facesivu täyttyivät kissanpentusaasteella, kuinkas muutenkaan ;) Näiden kasvamista oli mukava seurailla, ja otimmekin heistä joka perjantai viikkokuvat, jotta myöhemminkin olisi helppo tarkastaa minkä kokoisia minkäkin ikäiset pennut mahtavat olla.

Huhtikuussa talouteen muutti toisesta tilapäiskodista myös komea harmaa Horu-poika. Hän oli hieman ujompi tapaus, eikä halunnut poistua omalta turvallisuusalueeltaan tutustumaan muihin kissoihin, joten annoimme hänen ensin olla makuuhuoneessa, ja myöhemmin siirsimme hänet kissahuoneeseen ja toimme pentueen makuuhuoneeseen majailemaan. Horu viihtyi silti vain yhdessä huoneessa, vaikka hänellä olisi ollut vapaa pääsy muuallekin. Ujo mikä ujo. Seurasi kyllä mielenkiinnolla muiden kissojen puuhailuja, muttei itse ottanut niihin osaa.
Oikein ihana kissa kuitenkin, rakasti rapsutuksia ja antoi nostaa syliinkin ♥