Pikku-Eiko sairastaa

Kun eläin sairastaa, on se ikävää sekä eläimelle, mutta on se ikävää myös hoitajallekin. Huoli on aina suuri ja tuntuu ettei mikään hoito tepsi tarpeeksi nopeasti. Varsinkin nämä pennut saattavat mennä nopeastikin huonoon kuntoon, joten oireisiin pitää pystyä puuttumaan heti.

Meillä on nyt ollut pikku-Eiko jonkin aikaa ripulilla. Välillä ripuli äityi niin pahaksi, että sitä saattoi valua lattialla Eikon ihan vain kävellessä, mutta onneksi siitä vaiheesta ollaan jo päästy yli. Vieläkin tuotokset ovat aivan vesiripulia, joten tänään kävimme hakemassa vähän eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Aluksi Eiko tutki mielenkiinnolla ympäristöään ja antoi lääkärin tutkia kaiken suusta lähtien.

Mutta saatuaan pahoinvoinninestolääkkeen piikkinä, muuttui ääni kellossa, ja koko lääkärireissu alkoi tuntua Eikosta ihan tyhmältä!

Paljoakaan emme tuosta reissusta viisastuneet, mutta kokeilemme nyt vielä Tylosin -nimistä antibioottia uudestaan, tällä kertaa vain gelatiinikapseleihin tungettuna (aiempi kokeilu aiheutti Eikossa vain hirvittävän kuolaamisreaktiot ja lopulta lääkkeen oksentamisen ulos...), vaihdamme ruokavalion nyt vain näihin hyvin sulaviin vaihtoehtoihin ja lisäämme ruokavalioon myös Nutriplus catia. Eiko sai kotiintuomisiksi myös neljän päivän pahoinvoinninestolääkkeet. Tänään haemme vielä Musti & Mirristä maitohappobakteerivalmisteen tukemaan suoliston toimintaa.
Canikuria ja Promaxia emme nyt tällä kertaa anna, kun tuntui ettei niistä ole ollut mitään hyötyä tässä tapauksessa. Iso on hoitoarsenaali jo näinkin!

Pitäkäähän peukkuja pikku-Eikolle, että saisimme toisen massun viimeinkin kuntoon!

Maitomassut

"Kissat loppuu maailmasta!"
"Missään ei ole kissanpentuja!"
"Kyllä meidän kissan rakkauspennut sai jokainen hyvän kodin!"

Kuvan vielä nimetön pikkumusta ei ole uskoa omia pieniä korviaan moisten pötypuheiden edessä. Silmät suurina kummastelee, kuka hän sitten on, jos kissat loppuvat eikä kissanpentuja löydy mistään, ja missäs se hänen hyvä kotinsa on? Koti, jossa saisi nauttia elämästä suunniteltuna pentuna, hyvinhoidetun emon hyvässä hoidossa.

Sen sijaan hän majailee kahden sisaruksensa kanssa täällä meillä tilapäiskodissa, vailla omaa emoa. Emo kun löydettiin auton alle jääneenä. Onneksi avuliaat ihmiset näkivät vaivaa etsiäkseen nämä pienet purinapallerot, ja toimittivat ne eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin.

 Kulunut viikko onkin vietetty täällä Kissakolmiossa ahkerasti tuttipulloa täytellen. Ahnaat maitoimurit kaipaavat juoma-annostaan muutaman tunnin välein, joten kaikki ihmislasten vanhemmat: yöherätykset ovat tuttu juttu myös meillä 😉

Kilppari ja punikki ovat jo siirtyneet märkäruokamässytyksen maailmaan, mutta pikkumustaa ei moiset herkut kiinnosta, maitoa sen olla pitää! Ja sitä vastikettahan sitten kuluu. Tuollainen Royal Caninin 300g pönikkä riitä kuin muutaman päivän.

Mutta on ne niin ihania pieniä pallomahoja, helposti saavat anteeksi tilapäiskotiemännälle aiheuttamansa univajeen sekä naarmuiset kintut 💕

Työtä ruoan eteen

Blogiyhteistyö. 

Meillä on ollut jo parisen vuotta käytössä Catit Design Senses Labyrinth -raksutorni meidän jätkillä, ja olemme olleet siihen oikein tyytyväisiä. Se on yllättävän hyvin pysynyt pystyssä, vaikka jätkät eivät aina jaksakaan kehittää älynystyröitään tassulla kaivelemalla, vaan menevät suoraan ruoan alkulähteille, eli tornin päällä olevalle isolle reiälle mässyttämään.

Niinpä halusin hankkia meille päivityksen älyruokintaa koskien, ja tilasin Villitassusta Savicin Pet Enigma -älypelin medium-koossa.

Jo pakkaus itsessään kiinnosti kulmakunnan kovinta kollikaksikkoa.

Jätin pikkukollit tutustumaan laatikkoon paremmin, ja vein sisällön tämän isomman raksumonsterin luo. Lalli rrrrakastaa raksuja, eikä tämä jätkä mikään tyhmä ole, joten älypeli otettiin innostuneesti vastaan.

Lallin lapiolla on hyvä kaivaa koko tassullinen raksuja kerralla esiin piilostaan.

Sitten oli muiden vuoro. Lilliä ei raksut sen suuremmin kiinnosta, joten matriarkka jätti koko hökötyksen omaan arvoonsa, mutta Chaplin ja Crusoe kävivät malttamattomina raksupiilojen kimppuun. Crusoe ehkä enemmän etunenässä, isomman oikeus nääs.

Älypeli tarjoaa juuri sopivasti haastetta. Ei liikaa, koska silloin nämä malttamattomat mammanpojat kyllästyisivät, mutta ei myöskään liian vähän, koska se ei jaksa niin kauaa kiinnostaa.

Meillä ollaan hyvinkin tyytyväisiä tähän ostokseen! Ainoa miinuspuoli tällaiselle laiskanpuoleiselle palvelusväkeen kuuluvalle on se, ettei tämä kestä astianpesukonekäsittelyä, mutta kissojen näkökulmasta tämä saa kyllä täydet viisi tassua!

Vielä on testaamatta tämä märkäruokatarjoilussa, ehkä juurikin tuon käsinpesupakon takia 😄

Samoin possunsydän voisi olla oikeinkin oivallinen tarjoiltava.

Villitassu lähestyi meitä mukavissa merkeissä tarjoten yhden M-koon Enigman arvottavaksi blogin lukijoiden kesken. Voit osallistua näihin arpajaisiin ensinnäkin olemalla meidän lukija, ja toiseksi jättämällä kommentiksi kumman värinen älypeli olisi mieluisampi 3.4. klo 12 mennessä tämän postauksen kommenttikenttään, muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinuun yhteyden, mikäli arpaonni osuu kohdallesi!
(EDIT: lisätty yksi osallistumispäivä lisää!)

Ja mikäli arpaonni ei nyt suosi, eivät nämä mitään maltaita maksa itsekään ostamalla.

*kuva lainattu Villitassun facebook -sivuilta*

Tässä vielä Lalli esittelemässä lapioimistaitojaan.

Crazy cat lady shoppailee

Kun palkka ilmestyy tilille, mitä muutakaan voi crazy cat lady tehdä, kuin kirjautua zooplus.fi -sivustolle ja klikkailla ostoskorin täyteen tavaraa.

Yleensä olemme päässeet sellaisella ehkäpä kuudellakymmenellä kilolla, mutta nyt on tämäkin määrä ylitetty. Reippaasti.

Eilen tuli sähköpostiin ilmoitukset pakettien lähetyksestä, KUUSI LAATIKKOA! :D Hups, kyllä postinkantaja tykkää oikein hyvää, jokainen laatikko painaa 24kg. Mitäpä sitten tilasin? No kissanruokaa, paljon. 144kg. Lisäksi höyhenkeppejä tukkupaketillinen, vähän leluhiiriä ja palloja. Olen yleensä tilannut kissanruoat noissa 400g purkeissa, mutta totesin tällä kissamäärällä olevan järkevämpää vaihtaa kokoa isompaan, ja nyt sieltä tuleekin sitten 180prk 800g painavia Smilla-purkkeja. Näiden lisäksi tilasin Villitassun kautta kymmenen laatikollista Mäymööriä, joten kyllä tällä määrällä luulisi loppuvuoden pärjäävän, varsinkin mikäli pennut lähtevät omiin koteihinsa mässäämästä itseään palloiksi ;)

Mihinköhän tuon määrän kissanruokaa tunkisi, kissanruokakaappiin ne ei ainakaan tule mahtumaan, kun se on täynnä jo näistä mun perustilauksistani yleensä...

Ruokaa ei ole koskaan liikaa! t. Lalli

Kissavideoviikko osa 4

Nyt mässätään. Tai Lilli mässää. Nimittäin Teasing Tunaa by Deluxe PrimaCat.

Lillihän kokeili tosiaan onneaan, ja ilmoitti itsensä Lihanrakastajat -testiryhmään. Sieltähän sitten ilmestyi iso laatikollinen testattavia ruokia. Tässä ensimmäinen ruokatesti, hyvin tuntui maistuvan, kun piti vielä toistamiseen palata kupillekin katsomaan, josko sinne olis sittenkin jotain vielä jäänyt :)

Käykääs facessa kyttäilemässä muidenkin mietteitä hashtageilla #fiksuvaihto #deluxeprimacat

Kissavideoviikko osa 2

Tänään onkin vuorossa Chaplin ja Chaplinin possunsydän. Jätkällä oli suuret metsästäjän elkeet ;)

Kissan luonnonmukaista ruokintaa

Mainostan tätä nyt täälläkin, eli Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys järjestää yhdessä Viiruvarpaiden emännän kanssa luennon aiheesta kissan luonnonmukainen ruokinta. Luento pidetään täällä Tampesterin puolella, joten jos vaan kynnelle kykenet niin laita viestiä kissakolmiolle[at]gmail.com, vielä on paikkoja hyvin jäljellä :) Luento on meidän tilapäiskodeille ilmainen, ja eikä muutkaan köyhdy kuin vitosen verran, ja varmasti saa rahalle vastinetta tiedon muodossa ;)

Luento löytyy naamakirjasta TÄÄLTÄ ja koska kaikki ei naamakirjaa käytä niin...

"Kiinnostaako kissan raakaruokinta tai haluaisitko syöttää lihaa osana kissan ruokavaliota?
Kissan luonnonmukainen ruokinta -luennolla käydään läpi niin kissan ravitsemukselliset tarpeet, raakaruokavalion ja sekaruoan koostaminen sekä kissan nirsoilu, kuin pennun ja vanhan kissan erityistarpeetkin. Luento perustuu nykypäivän tieteelliseen tietoon, joka on (toivottavasti) helposti ymmärrettävässä muodossa. Luento sopii myös niille, jotka eivät tahdo siirtyä raakaruokintaan, mutta haluavat tietää, millaisia teollisia ruokia kissalle kannattaisi valita.

Luennon jälkeen varattu aikaa kysymyksille ja keskustelulle :)"

Ruokapuhinaa

Lilli:  Heräsin taas siihen, kun tuo emäntä puhisi ja mutisi kiukkuisia sanoja tuon ihmeellisen kannettavan lämpöpuhaltimensa edessä, tietokone se kuulemma oikeasti on, mutta lämpöpatterina me kissat sitä käytetään. Yritin vähän vihjailla emännälle, että olis hiljempaa, venyttelin ja haukottelin ja koitin näyttää väsyneeltä, mut se ei kiinnittäny muhun mitään huomiota. Aika törkeätä käytöstä minun mielestäni.

Nousin sit ylös ja kävin vilkaisemassa mitä se emäntä nyt kiukkuaa, ja siellä naamakirjassahan se oli! Oli kuulemma taas erehtynyt kommentoimaan johonkin kissajuttuun. Miksei se voi jo oppia, ettei kissajuttuihin kannata kommentoida muuta ku "söpö" tai jotain, ei kannata lukea mitään juttuja, joissa ihmiset kertoo mitä ne kissoilleen syöttää tai muuta. Meidän emäntä ei sellaiseen näemmä pysty, nytkin sen oli tottakai pitäny mennä avaamaan toi sanainen arkkunsa, ja se oli sanonut johonkin kissanpentukuvaan et "vaikka Royal Canin ihan kuraa onkin, niin on niillä sentäs kissanmaidonvastiketta", ja nyt se sitten puhisee miten ihmiset on edelleen niin kujalla kissan ruokinnasta, jos tuohon tultiin vastaamaan et "Royal Canin ei oo kuraa". 

Mulla ei kauheasti oo kokemusta noista Royal Canineista, koska tuo emäntä ei suostu meille niitä ostamaan, vaikka aina Mustin ja Mirrin lehdessä niitä mainostetaankin ja me koitetaan näyttää tassulla et noi vois olla hyviä koska niissä lukee hei ROYAL, vähän niinku kuninkaallisille sopivaa sapuskaa vai mitä? Joskus se on antanu meille jotain maistiaisia, mitä se on saanu, ja maistuhan ne hyviltä! Mut sit emäntä kerto, et niissä on kauheesti KASVIKSIA ja VILJAA ja kaikkea tommosta pupunruokaa!! Yrittikö se siis myrkyttää meidät??

Siis mun täytyy kertoo, et me ollaan lihansyöjien arvostetusta kuninkaallissuvusta, eikä me haluta puputtaa mitään pupunruokaa, joten ollaan aikoinaan pistetty emäntä koville. Niitä tunteja laskemaan ei meidän tassut riitä, mitä tuo on istunut tuon tietokoneensa edessä tutkaillen eri vaihtoehtoja. Ihan oikeeta lihaahan me saadaan, mut kyl mää haluun noita tommosia nappuloitakin, niitä on kiva välillä käydä mutustamassa juoksun lomassa. Ja noi hoitokissat on ollu välillä omituisia, niille ei oo kelvannu raaka liha ollenkaan! Missäköhän tynnyrissä nekin on asunu...

Mut sit se löys ihan parhaan ruokamerkin meille, kuulemma jossain naamakirjan ryhmässä ihmiset kehu tätä. Olikohan ne ihmiset maistanu tätä ite vai mistä ne ties et tää on hyvää? Eli nykyään meidän kupissa on tämmöisiä nappuloita.

No vähän saatoin puraista, haisi pussinkin läpi niiiiin hyvältä!

Se kävi taas eilen ostamassa meille testiin uusia makuja, ku se ei muistanu siellä liikkeessä mitä noista me ollaan jo syöty. Lahopää mikä lahopää. Mut ei se haittaa meitä! Saatiinpa kaupan päälle kuulemma tommonen pienempi pussi noita isommalla lihaprosentilla olevia. Nää on vaan niin hyviä, voisin syödä vaikka koko pussin kerralla! Mut eipä tuo emäntä tietenkään anna...

Emäntä käski sanoo, et jos kissan ruokinta kiinnostaa, niin PESU järjestää tommosen luennon kissan ruokinnasta! Minä en jaksa tässä nyt paasata, menen jatkamaan kauneusuniani, kun tuo viimeinkin rauhottu.

Nälkäisen kissan laulu

Varovainen, tiedusteleva miu.

Toinen varovainen miu.

Vähän rouheampi, kurkusta tuleva mour.

Suurella äänenpainolla kajahtava, pitkähkö säkeistö erilaisia ääniä.

Tiedättekö mistä puhun?

No tästä.

Sellainen laulu meillä kuultiin tänään. Eikä syyttä, olihan ilkeä palvelusväki luvannut uutta massuntäytettä saapuvaksi jo eilen, mutta eipä näkynyt, ei kuulunut. Onneksi kupista löytyi silti nappulaa, etteivät reppanat ihan nälkään kuolleet, vaikka kovasti yrittivät sellaista esittää, ja esityksensä tueksi demonstroivat, millaista ruokaa sieltä kupista pitäisi löytyä.

Saattaa tuo pumpulihiiri olla turhan kuivakkaa ruokaa herkille pikku diktaat... köh... mussukoillemme, mutta kaikeksi onneksi saksalainen ystävämme Zooplus toimitti tilauksemme jälleen nopeasti. 15.3 illalla tein tilauksen, ja tänään sain paketin noutaa Postista. Tai siis mies sai, itse en tuollaista laatikkoa saa yhdellä kädellä liikkeelle :D Ja nimenomaan Postista, koska kuski ei tällä kertaa vaivautunut tulemaan edes alaovelle asti, vaan vei paketin suoraan Postiin. Ihailtavaa oma-aloitteisuutta...

Mutta mitäpä laatikosta löytyi? Tällä kertaa vain 24kg erilaisia märkämuonia, vähän vajaa pari kiloa ruokaa noille kissojen 3D-telkkarin asukkaille, eikä yhden yhtäkään lelua. Pöh, sanois kissat, jos huomaisivat asian kaikelta ruoanpaljoudelta.

Siinä sitä olis taas!

Otin tällä kertaa tuttuja Porta21 -ruokia, mutta lisäksi päätin testata meidän taloudelle vierasta MAC's -ruokamerkkiä. Onko muilla tästä kokemusta?

Koostumukseltaan tuo MAC's on tuollaista aika tiivistä, sain aika työn tehdä, että sen sain yhdellä kädellä ulos tuolta purkista tuohon kuppiin :D Portan ruoat kun melkeimpä hulahtavat sieltä purkista nätisti ulos, kosteampia kun ovat...

Ilmeisen maistuvaa tuo tuntui kuitenkin olevan, kun kerrankin keittiössä nähtiin kaikki kuusi kissaa samaanaikaan syömässä. Tai no, Bonnie tuttuun tapaansa lähinnä murjotti jääkaapin edessä odottaen varmaankin nakkeja :D Pettymään joutui, ei tippunut nakkeja, eikä mitään muutakaan. Jos sille ei kerran märkäruoka maistu, syököön nappuloita. Äh näitä nirsoilijoita!

Ja mitäkö kustansi tämä satsi jälleen? No ei kauheita.

Tuostakin summasta on 26,97€ noiden hiirien ruokaan, eli kissojen osuus on 127,96€. Keskimäärin kilohinta on siis 5,33€ joten halpaa on kuin hajusaippua... Raakaruokaa tahtoisin kovasti syöttää, mutta totesin tehtävän tällä hetkellä mahdottomaksi. Mahdottomaksi siitä syystä, että:

• en pääse Barffi.netin myymälään ostoksille ilman kuskia
• kuski on töissä arkisin iltavuorossa, ja aamupäivät se nukkuu
• vaikka liikkeeseen pääsisin, en saisi tehtyä ostoksistani sopivia annospusseja yhdellä kädellä
• mies ei mukamas ehdi pilkkomaan (huijaa mokoma)

 ...joten odottelen sitten sitä hetkeä, kun tuo ranne kestää taas jotain muutakin kuin mukana roikkumisen. Blaah.

Hyvät tavat kunniaan

Välillä tuntuu, että kissoilta on nuo hyvät tavat hukassa. Vai pitäisikö sanoa kateissa? Meidän seitsemästä karvakaverista onneksi vain Lalli on kehittänyt itselleen jonkinsortin henkisen ongelman Poirotia kohtaan, muut tulevat keskenään toimeen vallan mainiosti. Sinällään voitaisiin siis sanoa, että vähällä on päästy! Onhan tässä meidän asunnossa tietenkin tätä tilaakin jokaiselle, mutta eihän näiltä yhteenotoilta voida välttyä. Joskus se toisen naama vaan pistää v*tuttamaan ;)

Noh. Se mikä katkaisi kamelin selän meillä on tämä.

Siis ihan oikeasti. Asunnon edellinen omistaja oli jysäyttänyt nuo listat kiinni vielä tuollaisilla hemmetin isoilla ruuveilla, ja SILTI kissat saivat sen tapellessaan irti. Tuota ei saa enää paikoilleen takaisin ilman uutta ruuvia tai liimaa, joten olkoot nyt sitten vähän niinku näön vuoksi paikoillaan, ja ensi kesänä kun remontin aika koittaa, vaihdetaan nuo listat jokatapauksessa uusiin. Että sinällään ihan sama vaikka kissat tätä remonttia jo nyt vähän aloittelevat. 

Mutta! Mulla ei ole tapana antaa noiden kissojen ihan vapaasti täällä toisiaan kurmottaa, varsinkin kun kyseessä on kaksi isoa kollinrotkaletta, joista toinen on vähän reppana (Poirot) ja toinen tuollainen ison egon, mutta huonon itsetunnon omaava Lalli. Niinpä Lallin kohtaloksi tuli eristys.

Onni on siis erillinen kissahuone ja verkko-ovi. Lallilla on huoneessa kaikki mitä kissa siellä tarvitsee, leikkikaverit löytyvät toki täältä verkon toiselta puolelta, mutta eipä Lallilla ole kauheasti tapana muiden kanssa edes leikkiä. Huomaa kuvassa Poirotin edessä olevat karvatupot. Ne Lalli repi Poirot-parasta irti ennen eristystään. Ja ei meillä oikeesti oo ikinä näin epäsiistiä mitä nää kuvat antaa ymmärtää, ne on edelleen vain tarkoin harkittua rekvisiittaa! Oikeasti meillä on tosi siistiä, niinku kunnon bloggaajalla kuuluu ;)

Kirsikkana kakun päällä, myös Lilli osallistuu näihin kurmotustapahtumiin, vähän niinkusta avustajan roolissa. Viimeinen hyökkäystapahtuma eteni seuraavasti:

- Poirot hyppää sohvalta alas aikeenaan käydä ruokakupilla

- Lalli huomaa tämän, ja ryhtyy vaanimispuuhiin

- Kun Poirot on tarpeeksi etäällä, juoksee Lalli sen kiinni ja hyökkää kimppuun 

- Seuraa kissapyörremyrsky, jonka seurauksena irtoaa myös aiemmin mainittu jalkalista

- Poirot huutaa, joten Lilli havahtuu ja syöksyy mukaan pyörremyrskyyn

- Hullu kissanainen karjaisee natsikäskynsä NYT!!!! ja erottaa kissat

- Sähikäislauma kaikkoaa eri ilmansuuntiin

- Lallin eristys → rauha maassa

Eli Lilli ei ole hommassa aloittava tekijä, mutta syöksyy silti mukaan jos kokee sen asiakseen. Eikä se edes katso kenen kimppuun hyökkää, mahtaako valita uhrinsa sattumanvaraisesti? No joka tapauksessa nyt on täällä se kuuluisa rauha maassa, Lalli asuttaa kissahuonetta ja muut elelevät täällä muussa huoneistossa vapaasti. Feliwayt pöhöttävät nurkissa täyttä häkää, joten ei tässä auta kuin seurailla tilannetta. 

I'll save you!

Myös kuppitavoissa (jos on pöytätavat, on varmaan myös kissojen vastine kuppitavat?) on välillä petrausvaraa. Tänään meillä oli kielipäivä, eli kissojen eteen ilmestyi possunkieltä nätisti pilkottuna. Kumma kyllä ei maistunut kenellekään muulle kuin isä-poika -parille Poirot ja Chaplin. Toki Lalli söi omansa tyytyväisenä. 

Alkuasetelma näyttää hyvältä...

...mutta sitten pikkujätkä hilpaisee nurkkaan

Maton päälle, tietenkin

...ja isäkissa jää tyrmistyneenä seuraamaan jälkikasvunsa käytöstapojen puutetta! :D

Mites teillä muilla, löytyykö karvakavereiltanne käytöstapoja?

Sydän sulaa

Kirjaimellisesti. 

Pitkästä aikaa kävin Barffi.netissä ostoksilla. Tarkoitus oli ostaa vaikka ja mitä, mutta kumman huono valikoima oli tällä kertaa tarjolla, ei löytynyt kieltä, eikä oikein mitään muutakaan. Ostin sitten broilerin lihaluumixiä, kalkkunan jauhelihaa, kivipiiraa ja possun sydämen.

Uskotteko jos sanon, että teki kauppansa? Suurin sydänystävä (heh) oli tällä kertaa Poirot, herran suihin katosi evästä vähän muidenkin kupeista...

Ai minä vai? Ei ole mahdollista!

Bonnie-neidin hienostuneeseen makuun ei tuollainen raaka sydän uponnut, enemmän oli kiinnostusta teollisen ruoan suuntaan. Kalkkunan jauheliha kuitenkin aiemmin maistui, joten täytyy ottaa sydänkin vielä uudelleen testiin. 

Neidin toista silmää vaivaa tympeä tulehdus, toivottavasti menee kohta ohi tämäkin vaiva!

Poirot ja Bonnie pääsivät nyt PESUn sivuille kotia etsimään KLIK KLIK, Beakin pääsee sinne sitten, kun se on käynyt ensin tohtorin leikkauspöydällä steriloitavana.

Mitä tänään syötäisiin?

Nyt ovat molemmat Zooplussan paketit saapuneet perille, ja ollaankin tilanteessa, jossa pitäisi keksiä kaikelle tälle kissanmuonalle myös säilytyspaikka. Tuo tiskialtaan alakaappi jää auttamatta pieneksi, vaikka kuinka tunkis.

Kissoille löytyy nyt 33kg erilaisia märkämuonia, 6,8kg Orijenin raksuja testiin ja lisäksi on vielä Thriven ja Applawsin raksuja jäljellä. Näytepakkauksiakin tuolta vielä löytyy :D Kauankohan nuo pärjää tällä määrällä?

Ostin jälleen kerran myös lisää täyttöpulloja noihin Feliway-haihduttimiin, helpottaa aina noiden uusien hoitolaisten totutusta tähän valmiina olevaan laumaan.

Mitä tänään syötäisiin?

Kielipäivä

Meillä oli eilen kielipäivä. En edes muista milloin viimeksi olisin vaivautunut avaamaan pakastimen oven ja ottamaan sieltä jotain sulamaan ihan vain kissoja varten, mutta eilen oli sellainen päivä. Kauaa ei possunkieli ehtinyt kupissa lojumaan :P

Crusoe ♥ Chaplin

Chaplinille kävi vähän hassusti, kielenpalanen jäi hampaaseen kiinni eikä poju huomannut mitään :D

Lopulta matriarkkakin pääsi osingoille, Crusoeta vähän pisti huolestuttamaan jääkö hänelle enää mitään naposteltavaa :)