Lillin äitienpäivä

Lilli on meidän taloudessa ainoa mamma, ja sen kunniaksi juhlistamme tätä päivää julkaisemalla vauvakuvia! Kissakolmion matriarkan ja emännän tiet kohtasivat silloin kesällä 2004, ja parin päivän kuluttua siitä maailmaan tupsahti neljä pientä palleroa.
Pahoittelemme kuvien laaduttomuutta, elettiin filmikamera-aikaa ja emännän valokuvaustaidot olivat... kyseenalaiset.

Ensimmäisessä kuvassa on Lilli ensimmäistä päivää meillä. Huomatkaa hienosti parturoitu kylki, reppanalla oli turkki ihan huopaantunut ihoon asti.

Kasa vauvoja.

Pennuista kolme oli puolipitkäkarvaisia palleroita, ja yksi lyhytkarvainen. Raitapaita ja kokomusta ovat tyttöjä, mustavalkoiset poikia.

 

Pojat painii.

Huomaa, että pojat ovat olleet enemmän linssiluteita, raitapaidasta ja pikkumustasta on paljon vähemmän kuvia, mustasta ei löytynyt julkaisukelpoisia yksittäiskuvia ollenkaan.

Nämä pennut eivät jääneet Lillin viimeisiksi, vaan Lilli ja Lalli saivat myös yhden pennun. Tarkoitus ei ollut pentuja teettää, ja Lalli kävikin leikkuussa, mutta viriilinä poikana kiipesi Lillin selkään leikkauksesta kotiuduttuaan puolitokkurassa, ja sehän riitti :D

Tämän tuloksena syntyi yksi ainokainen musta poika, Iip, elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2011.

Ylpeä isi tutustumassa jälkikasvuunsa, huomatkaa Lilli tarkkailemassa alakulmassa

Lilli oli oikein hyvä äiti kaikille pennuilleen, pienestäkin vikinästä syöksyi heti tarkastamaan tilanteen. Juoksee paikalle nykyäänkin, jos vähän kuulee kissanpennun vikinää vaikka Youtubesta.

Iip meidän edesmenneen Töpön kanssa

Iip muutti ystävällemme, ja pitää siellä taloutta yllä nykyään kolmen kissakaverinsa kanssa ♥

Haluamme toivottaa oikein ihanaa Äitienpäivää kaikille kissaemoille ja kissojen mammoille ;)

Virallisia valtiovierailuja

Me päätimme lähettää emäntämme edustamaan meitä, kun saimme kutsun Miukumaan Arvoisan Kuningatar Sofian 10-vuotissyntymäpäiville. Emäntä väittää, että kutsu oli osoitettu vain hänelle, mutta meillehän se nyt tietenkin oli, ei vaan viitsinyt sanoa, ettei pahoitettaisi mieltämme. On se vaan sellainen hentomieli tuo emäntä.

Samaan reissuun tuli toinenkin valtiovierailukutsu, nimittäin Kattimaniaan! Pääsi emäntä pokkuroimaan nyt oikein kunnolla.

Kovasti yritimme kiehnätä emännän jaloissa ennenkuin lykkäsimme sen ovesta ulos, jotta Sofi, Olga, Kajsa, Devi ja Piki saisivat meidän terveiset, toivottavasti tulivat perille? Teidän terveiset tuli perille ainakin meille :)

 

Mutta sitten niihin synttärikemuihin!
Juhlallisuudet aloitettiin tietenkin arvokkaasti kuplajuomalla, kuplajuomaan kuului myös mansikka, mutta meidän emäntä oli vähän ahne, ja söi sen ennen kuvanottoa, tsot tsot. Huomatkaa myös ihanan ajattelevainen pöytäliina, kissojakissojakissoja! Sopii!

Aluksi itse juhlakalu kuulemma vähän ujosteli isoa kissatätilaumaa, mutta kunhan tädit olivat ensin nauttineet kukkakaali-juustokeittoa, uskaltautui Sofikin näkösälle, mahtoikohan ajatella tätien syövän kissaparan, ellei niitä ruoki ensin oikealla ruoalla?

Sofilla on vaatekaapissa oma hylly! Sais meidän emäntä ottaa mallia...

Onnistui emäntä nappaamaan kuvan myös ihanasta Olgasta, joka piilotteli melkein koko valtiovierailun ajan. Ymmärrän Olgaa oikein hyvin, olis mullekin aika järkytys noin iso vierasmäärä kerralla!

Mutta mites se synttärikakku? Pitäähän synttäreillä kakku olla. Ja millainen kakku siellä olikaan, me kissat annetaan kyllä isot tassut tälle! :D

 

Emäntä toi meille Miukumaasta myös tuliaisen, mutta me esitellään se sitten, kunhan emäntä ensin siivoaa tuon meidän terassin...

Ollaan me kyl vähän kadeja, ettei päästy onnittelemaan Sofia ihan itse, mutta onneksi emäntä kertoi meille kaikki tapahtumat, niin päästiin vähän tunnelmaan mukaan.

Kattimaniassa emäntä törmäsi ensimmäisenä tällaiseen hienoon kissapatsaaseen! Tosi aidon näköinen.

No eihän se mikään patsas ole, vaan Piki! Piki näytti kissatädeille temppujakin, mutta niistä emäntä ei tietenkään osannut ottaa kuvia. Highpawsin Piki ainakin hallitsee!

Löytyi sieltä myös kenkärosvo, Deviksikin kutsutaan.

Kenenköhän terveisiin Devi noin ihastui? ;)

Ja tietenkin Kattimaniassa asustaa Arvon Valtiatar Kajsa, joka arvonsa tuntevasti otti vieraat vastaan oman tuolinsa ääressä. Hyväksyvät puskut antoi meidänkin emännälle.

Kaikenkaikkiaan emäntä oli oikein tyytyväinen reissuun, ja otettu, että hänet kutsuttiin näin arvovaltaisiin bileisiin mukaan! Koskakohan se järjestäis täälläkin synttärit... Kohtahan Lalli täyttää sen 10v, ja Lillikin varmaan 15v. Ja Cru 5v! Tai no, ei ehkä ihan kohta, pari vuotta menee. Mutta kuitenkin.

11/12

Meidän blogi on taas viettänyt (yllättäen) hiljaiseloaan parisen viikkoa, kirjurilla oli tänään työpäivä 11/12, joten energiaa mihinkään ylimääräiseen ei hirveämmin ole ollut. Huomisen kun vielä jaksaisi, saisi olla pari päivää vapaalla. Viikonloppu vapaata, wou!

Rästissä olisi muutamakin postaus, mm. Pörriksestä ja Mantasta, sekä Dorpasta, niistä Eläinystäväni -messuista ja shoppailuista, omien karvakaverien toilailuista tietenkin jne...

Stay tuned, kyllä täältä vielä noustaan!

Pörris 5v

Meidän ihana tilapäiskotikissamme Pörris täytti tänään kokonaista viisi vuotta! ♥

Pörris tuli meille 10.4.2015 eli tasan vuosi sitten, ja koska Pörriksestä oli syntymäpäivän kohdalla tiedoissa vain huhtikuu 2011, päätin herran syntymäpäivien olevan tuolloin kymmenes päivä.

Pesullehan Pörtsä-poika tuli heinäkuussa 2011, eli melkein viisi vuotta on jo kotia etsitty.

Pörris meille tullessaan

 

Paljon on vuoteen mahtunut, Pörris on ehtinyt löytää myös rakkauden meidän toisesta tilapäiskotilaisesta, Mantasta ♥

Pörris ja Manta ovat niitä kissoja, joille on hankala etsiä uutta kotia, varsinkin kun he etsivät kotia yhdessä. Eikä asiaa auta Pörriksen hitaastilämpiävä luonne, eikä Mantan arkuus. Kotiehdokkaita ei ole mitenkään erityisesti satanut, yksi ainokainen vain. Tämä ainokainen kävi meillä 28.3. moikkaamassa tätä kaksikkoa, kävi katsomassa myös pari muutakin kissaa, joten emme pitäneet toiveita mitenkään erityisen korkealla, "vastassa" kun olivat vähän ihmisystävällisemmät ja kesymmät tapaukset. Mielestäni tämä kotiehdokas olisi ollut Pörrikselle ja Mantalle juuri se oikea, sellainen jonka nämä ansaitsisivat.

 

 Maailman kodittomien eläinten päivää vietettiin tämän viikon maanantaina, eli 4.4. ja silloin saimme ilouutisia tänne Kissakolmioon. Tämä ihana ihminen oli päättänyt, että hän haluaisi antaa Pörrikselle ja Mantalle sen Oman Kodin!!! ♥
Uskotte varmaan, jos sanon että itkuhan siinä tuli :')

Pörriksen ja Mantan kodinetsintä on nyt päättynyt, ja Pörris sai elämänsä parhaan syntymäpäivälahjan.

Uuteen kotiin nämä kyyhkyläiset muuttavat 16.4, käyn heidät itse viemässä perille asti, jotta saan rauhassa heidät laittaa kuljetushäkkiin ja nähdä miten he lähtevät uutta kotiaan tutkimaan :) Anteeksi siis jo etukäteen kaikki te, jotka mut messuilla sitten näette ja ehkä ihmettelette punaisia silmiäni ;)

Mamman pienet apulaiset

Jos kuulut siihen etuoikeutettujen ryhmään, joilla on ilo ja kunnia olla osa kissojen palvelusväkeä, on seuraava tilanne sinulle varmasti tuttu. Samankaltaisia tilanteita tulee palvelusväelle esiin myös muissa arkiaskareissa, tässä vain yksi esimerkki.

Ostin joku aika sitten uudet verhokankaat. Niitähän joutui vähän lyhentelemään, ja tämän takia levitinkin kankaat tuohon keittiön pöydälle. Eipä aikaakaan kun...

"Mitä sää teet? Saanks mää leikata?"

Punainen työnjohtaja saapui paikalle tarkistamaan, että verhoista varmasti tulee saman mittaiset. Hänen linnassaan ei eripari verhoja katsella!

Ja tottakai piti myös testata näkyykö kankaasta läpi, vai onko täällä jotain yksityisyyttäkin.

"Melko hyvä, aika vaalee tunnelma"

"Pistäs tääkin nyt paikalleen!"

Yllättäen ei tämä pieni punainen työnjohtaja ollut ainoa verhoasiantuntija meidän taloudessa, tiukasti messissä oli myös...

Niin, kuka? ;)

No olipa yllätys, että tuokin tättähäärä ilmaantui mestoille. Ilmeisesti pojat kelpuuttivat lehmäverhot, koska seuraavaksi kävi käsky pistää ne paikoilleen. Taisivat pojat ajatella ripustavansa verhot ihan omatoimisesti, sen verran oli tikkailla tunkua.

Työnjohtajat eivät myönnä tiputtaneensa tuota rehua lattialle... ;)

Olettekos te olleet palvelusväkenne apuna askareissa?

Emäntä haluaa muistuttaa Facebookin puolella olevasta messulippuarvonnasta! Crusoe kalastelee siellä kehuja, ja arpoo yhdelle kommentin jättäneelle kahden lipun paketin ensi viikon viikonloppuna järjestettäville Eläinystäväni -messuille, samaan aikaan sieltä löytyy myös Lapsimessut, ModelExpo, Kädentaitotapahtuma ja OutletExpo, joten varmasti löytyy jokaiselle jotain :) Osallistumisaikaa on 10.4. klo 18 asti!

Sunnuntaina vietetään myös Pörriksen 5v synttäreitä, tervetuloa silloin juhlahumuun, luvassa yllätys! ;)

Kaksi viikkoa uusien kavereiden kanssa

Kaksi viikkoa on taas kulunut kuin siivillä. Siihen on mahtunut parit eläinlääkärireissut ja yksi kotiehdokaskin, mutta kerrotaan niistä seuraavassa postauksessa lisää!
Nyt ajattelin tulla kertomaan teille Doriksen ja Neaton kuulumisia. 

Dorishan on se viime postauksessa esitelty mäyräkoira, ja Neato samaisessa postauksessa esitelty uusi perheenjäsenemme, täydellinen uusi ystäväni, eli robotti-imuri.

Doris kävi viime viikolla lääkärinpöydällä näyttämässä masuaan. Oli epäilys joko pienistä mäyrisvauvoista tai vaihtoehtoisesti valeraskaudesta, ja onneksi ultrassa vaakakuppi kääntyi valeraskauden puoleen, meidän kissat olis varmasti murhanneet mut joku yö, jos meille olis vielä mäyrisvauvojakin tullut... :D

Kieltämättä kauhistuneelta se Doriskin näyttää tutkaillessaan ruutua.

Tällä viikolla Dorppanorppa pääsi sitten sterkkaan, ja nyt ollaan hengailtu rauhakseen kotosalla parantelemassa massua. Rauhakseenhan tuo mäyris nyt tuntuu muutenkin ottavan, kun ei lenkkeily ole ilmeisesti mikään lempiharrastus... ;) Taitaa ennemmin tällainen kotitonttuilu olla se Doriksen juttu!

Myöskään kissat eivät kuulu Doriksen lempiasioihin, ja sama toisinpäin. Meidän kissat eivät tätä koiravierasta arvosta sitten pätkääkään. Sain "kaverukset" silti yhteiskuvaan, melkein ainakin.

Mutta se Neato. Ai että, en voi kun suositella! Kiertää säännöllisesti täällä meillä, enkä voi enää edes  ymmärtää miten ollaan joskus voitu olla parikin viikkoa imuroimatta! Tällaisen saaliin tuo keräsi tänään, edellisestä imuroinnista on joku 24 tuntia aikaa...

En käsitä. Mistä se kaiken tuon pölyn, karvat, kissanhiekat kerää? Jotkut moittii robotti-imureita lakaisukoneeksi eikä pölynimuriksi, mutta jos lakaisemalla saa tällaisen saaliin, olen tyytyväinen ;)
Laitoin tuon kiertämään myös tuolla kissahuoneessa, eikä Pörris ja Manta kauheeta sätkyä saaneet, tuo on sen verran hiljainen ja liikkuu rauhakseen, että kissat lähinnä kyräilee sitä raapimispuustaan. Ihan joka murusta ei kerää, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen.

Doris ei kauheasti tästä(kään) imurista välitä, tuo oikea imuri on ihan hirveä kauhistus, ja tätäkin pitää juosta karkuun. Mies laitteli mulle tänään tällaisen kuvan :D

Doris-parka hypännyt sohvalle miehen taakse piiloon pahaa, pahaa imuria ♥

Kissa-asiainhenkilö, missä olet?

Tällä viikolla olisi moiselle henkilölle tarvetta, nimittäin meitä Kissakolmion kuninkaallisia on nyt kohdeltu hyvin huonosti ja epäarvokkaasti.

Paras aloittaa juttu ihan alusta.

Eli tiistai-iltana meidän emäntä tuli ihan normaalisti töistä, mutta sitten se lähti melkein heti pois, kävi vaan tulostamassa täällä pari paperia tuosta laitteesta, jonka päällä mekin on joskus istuttu ja sit sieltä on tullut meidän tassujen kuva ulos! Tiedättekö te mistä laitteesta puhun, en oo ihan varma sen oikeasta nimestä, joten me kutsutaan sitä tassukuvastimeks.

Joka tapauksessa, me jäätiin tänne vähän hoo moilasena katteleen, et mihin se emäntä nyt heti lähtee eikä anna edes iltapalaa! No ei tarvinnu ihmetellä kauan, kohta se tulikin jo takas, MUTTA!!!

Sillä oli mukanaan meidän arkkivihollinen! KOIRA! Vaikkakin hirveän paljon pienempi kuin se edellinen mikä täällä oli, mutta kyllä me tuo silti koiraks haistettiin ja tunnistettiin! TAAS! Eikö se edellinen olis voinu olla vaikka viimenen, oltais pärjätty ihan ilman tätäkin järkytystä taas.

Tollain viattoman näkösenä se tuossa istuu mukamas.

Mut sit se näki meidät täällä ylhäällä, mihin tietty juostiin heti ku haistettiin et tommonen sieltä ovesta taas tuli sisälle. Vähän jouduttiin epäileen omaa hajuaistiamme, koska selkeästihän tuo näyttää ihan siltä efelant... eflen... ronsulta, joka osasi lentää, Dumboko se oli? 

Näätteks mut tuolla ylhäällä? Lalli oli vähän rohkeempi, tai tyhmempi, ja rupes ihan tuijotuskisaan moisen pötkön kans.

Anna meidän nyt taas kaikki kestää. Kuinkahan kauan tää ny meinaa taas majailla täällä meillä, edellinen oli ihan liian kauan meidän mielestä! 

Mutta ei kauheudet tähän loppuneet! Eilen emäntä kantoi tuolta ovesta sisälle pahvilaatikon. Pahvilaatikko on viel se hyvä juttu tässä. Sieltä pahvilaatikosta se nosti jonkun tommosen härpäkkeen tonne lattialle, siirsi meidän hiekkistä kun se oli kuulemma tiellä (miten meidän tavarat voi olla muka tiellä, se paikka oli ensin meidän hiekkiksen!!). Oltiin et okei, tää on ihan ok juttu.

Tänään se karmea totuus sitten paljastui. Se härpäke ei ollutkaan mikään tavallinen koriste-esine tai joku tommonen istumisalusta, vaan se oli IMURI! Siis nyt täällä on jo kaks kauhulaitetta! Tää piti onneks paaaaaljon hiljaisempaa ääntä ja vähän kummasteltiin, kun se itsekseen täällä liikku. Se aiempi imuri on vissiin vähän tyhmempi, kun aina emäntä tai iskä joutuu sitä taluttaan ympäriinsä, mut tää osas kulkee ite. 

Kävin nopeesti myös alhaalla vilkaisemassa moista härpäkettä, mutta sit muistin et ainii täällä oli joku koirakin, ja juoksin takaisin ylös. Mut sinne oli hävinny kaikki meidän vaivalla lattialle heittelemämme kissanhiekat :( Ei ollu murustakaan jääny jäljelle... 

Mites teidän viikko on sujunut, onko ollut yhtä järkytyksentäyteistä ku meillä?

 

Emäntä selventää, että uusi härpäke on siis Neato Botvac D85, täydellinen uusi ystäväni ♥

Luin Tassunjälkiä sydämessä -blogista heidän uudesta hankinnastaan ja vähän kuin heräteostoksena klikkailin moisen kapistuksen CDONilta ostoskoriin. Meillä on ollut jo piiiitkään tarkoituksena ostaa robotti-imuri, mutta olemme etsineet juuri eläintalouteen sopivaa kapistusta, monen imurin kohdalla kun on ollut sitten arvosteluissa maininta, että harjakset menee tukkoon karvoista tai jotain muuta vastaavaa. Mutta tuon blogiarvostelun perusteella uskaltauduin tämän sitten ostamaan, ja ai että! Kyllä kannatti! Tuli meinaan puhdasta! Tämän pystyisi ajastamaan myös yölliselle imurointikierrokselle, sen verran hiljainen on.

 

Ja uusi koiraystävämme on Doris, 8-vuotias mäyräkoiratyttö, joka tuli meille tosiaan tiistai-iltana sitä omaa, uutta kotiaan etsimään :) Hirmuisen herttainen tapaus, jolle kissat on tietenkin suuri kiinnostuksenkohde, niihin kun ei rouva ole koskaan päässyt tutustumaan.