Muffinssi

Torstaina pieni ja sievä muffinssi, joka tunnetaan myös nimellä Bea, makoili kaikessa rauhassa parvekkeella. Muffinssilla ei ollut harmainta aavistusta siitä, mikä sitä illansuussa koittaisi. Neidin mieli oli musta syöntikiellon vuoksi, eikä edes normaalit liehittelytoimenpiteet olleet saaneet ruokakaapin ovia auki. Vähemmästäkin sitä vähän möksähtää.

Kellon lähestyessä puolta viittä illalla, heräsi neidin mielessä pieni epäilys.

Palvelusväki nosti kantokopan pöydälle ja käyttäytyi vallan kummallisesti. Mukamas viattomasti leikittivät kissaneitiä laserlelulla, ja aivan varoittamatta nappasivat syliinsä ja tunkivat sinne kamalaan koppaan! Moukkamaista käytöstä!

Vähän ehkä nukuttais jo...

Oli tullut sterilaation aika, jotta myös pikkuneiti voisi päästä sinne ikiomaan kotiin, kunhan sellainen ensin osaisi typyyn rakastua. Bea sai nyt myös tunnistesirun, ja tehosterokotteensa.

Lääkäristä saatiin mukaan myös tötterö, mutta neiti potki sen kylpyhuoneen kauimmaiseen nurkkaan heti, kun silmä vältti. Onneksi tyttö on kilttiä sorttia, ja näyttää haavansa tilanteen aina pyydettäessä, ja välillä pyytämättäkin...

Näin ollen pystyn helposti tarkkailemaan, ettei haava vain punota tai näytä muuten epäilyttävältä :) Helppo lapsi. Ja todella helppo lääkittävä myös! Bea sai mukaan myös kipulääkettä, jota pitäisi ruiskulla antaa suoraan suuhun kerran päivässä. Pelkäsin jo miten hommassa tulisi käymään, lääke kun pitäisi antaa aina siinä iltaseitsemän aikoihin, ja mies on silloin jo töissä. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla kun on tämä toinen käsi vielä toimintakyvytön, niin vähän epäilytti saisinko muka kissan lääkittyä yhdellä kädellä. Bea todisti epäilykseni vääriksi heittäytymällä selälleen ja avaamalla suunsa ruiskua tarjotessani. Muutaman sekunnin juttu! Enemmän aikaa mulla meni sen lääkepurkin auki saamiseen, kuin kissan itsensä lääkitsemiseen... :'D

On se vaan söpö pieni muffinssi. Siitä sais joku sopiva koti aivan loistavan ystävän itselleen ;) Ystävän, josta olisi myös iloa näin visuaalisessakin mielessä, katso nyt vaikka!

Bean yleinen kyttäysasento

Nälkäisen kissan laulu

Varovainen, tiedusteleva miu.

Toinen varovainen miu.

Vähän rouheampi, kurkusta tuleva mour.

Suurella äänenpainolla kajahtava, pitkähkö säkeistö erilaisia ääniä.

Tiedättekö mistä puhun?

No tästä.

Sellainen laulu meillä kuultiin tänään. Eikä syyttä, olihan ilkeä palvelusväki luvannut uutta massuntäytettä saapuvaksi jo eilen, mutta eipä näkynyt, ei kuulunut. Onneksi kupista löytyi silti nappulaa, etteivät reppanat ihan nälkään kuolleet, vaikka kovasti yrittivät sellaista esittää, ja esityksensä tueksi demonstroivat, millaista ruokaa sieltä kupista pitäisi löytyä.

Saattaa tuo pumpulihiiri olla turhan kuivakkaa ruokaa herkille pikku diktaat... köh... mussukoillemme, mutta kaikeksi onneksi saksalainen ystävämme Zooplus toimitti tilauksemme jälleen nopeasti. 15.3 illalla tein tilauksen, ja tänään sain paketin noutaa Postista. Tai siis mies sai, itse en tuollaista laatikkoa saa yhdellä kädellä liikkeelle :D Ja nimenomaan Postista, koska kuski ei tällä kertaa vaivautunut tulemaan edes alaovelle asti, vaan vei paketin suoraan Postiin. Ihailtavaa oma-aloitteisuutta...

Mutta mitäpä laatikosta löytyi? Tällä kertaa vain 24kg erilaisia märkämuonia, vähän vajaa pari kiloa ruokaa noille kissojen 3D-telkkarin asukkaille, eikä yhden yhtäkään lelua. Pöh, sanois kissat, jos huomaisivat asian kaikelta ruoanpaljoudelta.

Siinä sitä olis taas!

Otin tällä kertaa tuttuja Porta21 -ruokia, mutta lisäksi päätin testata meidän taloudelle vierasta MAC's -ruokamerkkiä. Onko muilla tästä kokemusta?

Koostumukseltaan tuo MAC's on tuollaista aika tiivistä, sain aika työn tehdä, että sen sain yhdellä kädellä ulos tuolta purkista tuohon kuppiin :D Portan ruoat kun melkeimpä hulahtavat sieltä purkista nätisti ulos, kosteampia kun ovat...

Ilmeisen maistuvaa tuo tuntui kuitenkin olevan, kun kerrankin keittiössä nähtiin kaikki kuusi kissaa samaanaikaan syömässä. Tai no, Bonnie tuttuun tapaansa lähinnä murjotti jääkaapin edessä odottaen varmaankin nakkeja :D Pettymään joutui, ei tippunut nakkeja, eikä mitään muutakaan. Jos sille ei kerran märkäruoka maistu, syököön nappuloita. Äh näitä nirsoilijoita!

Ja mitäkö kustansi tämä satsi jälleen? No ei kauheita.

Tuostakin summasta on 26,97€ noiden hiirien ruokaan, eli kissojen osuus on 127,96€. Keskimäärin kilohinta on siis 5,33€ joten halpaa on kuin hajusaippua... Raakaruokaa tahtoisin kovasti syöttää, mutta totesin tehtävän tällä hetkellä mahdottomaksi. Mahdottomaksi siitä syystä, että:

• en pääse Barffi.netin myymälään ostoksille ilman kuskia
• kuski on töissä arkisin iltavuorossa, ja aamupäivät se nukkuu
• vaikka liikkeeseen pääsisin, en saisi tehtyä ostoksistani sopivia annospusseja yhdellä kädellä
• mies ei mukamas ehdi pilkkomaan (huijaa mokoma)

 ...joten odottelen sitten sitä hetkeä, kun tuo ranne kestää taas jotain muutakin kuin mukana roikkumisen. Blaah.

Tarjous

Tästä teille kaikille hyvä tarjous, jos ette sillon aiemmin ehtineet! Eli Groupon tarjoaa taas hyvät alennukset erilaisista kissanpuista, ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan suositus :)

Klikkailes ittes Grouponille ja tee kissakaveri onnelliseksi ;)

Onnellinen herra Poirot

Huomenna se sitten koittaa. Mestarietsivämme Poirot pääsee ikiomaan kotiin. Ja sen tämä pieni mörökölli on ansainnutkin ♥

Viisi kuukautta on mennyt hirvittävän nopeasti, juurihan Poirot meille vasta tuli, ja ainoat kuvat mitä siitä sai, näyttivät tältä...

Silloin ei paljoa seurusteltu ei, mutta nykyään on toinen ääni kellossa. Herra tulee ovelle vastaan, kun töistä tulee, nousee samantien sohvalta ylös jos huomaa mun lähtevän johonkin ja noh, on niin kotikissa kuin vaan olla ja voi! Ainoa harmistus on, ettei Lallin kanssa kanssaeläminen oikein suju, mutta eipä sen tarvitse enää sujuakaan, kun uudessa kodissa odottaa kiva tyttöystävä :) Ja ehkä vähän on harmittanut, kun poika on vaan niin grumpy joka kuvassa :D

Onneksi on ihmisiä, jotka ovat valmiita avaamaan kotinsa ovet myös näille vähän vanhemmille eikä niin sylikissamaisille kissoille ♥

Onnea Poirot uuteen kotiin! Ikävähän tuota tulee.

Aikaa nauttia kevätauringosta

Kissat olivat kamalan pirtsakkaalla tuulella tänä aamuna. Suljetun makuuhuoneen oven toiselta puolelta kuului monen pienen vauhtimaggaran tassujen tepsutusta, jotakin kaatui, palloa vieriteltiin mahdollisimman kovaäänisesti ja välillä käytiin oven takana kuuntelemassa josko olisimme ymmärtäneet nousta ylös.

Kun sitten viimeinkin jaksoin könytä ylös sängynpohjalta, olin kompastua jokaisella askeleella näihin seitsemään pikku täystuhoon, joita kissoiksikin kutsutaan. Osa oli olevinaan kuolemassa nälkään, osa halusi vain rrrrrakkautta ja sitten oli nämä auringonpalvojat, joilla oli kiire päästä parvekkeelle. Hoidin helpoimman homman ensimmäisenä alta pois ja avasin parvekkeen oven kiireisimmille. Vasta sitten jaksoin perehtyä muiden tarpeisiin. 

On kyllä jännä fiilis olla kotona siihen aikaan, kun aurinkokin näyttäytyy! Kuvien ottaminenkin olis paljon mielekkäämpää kun tuota luonnonvaloa riittää vaikka muille jakaa, mutta yhdellä kädellä kuvaaminen vaatii vielä harjoitusta...

 Lillikin suvaitsi antautua valokuvattavaksi, korostaahan auringonvalo matriarkan kauniita silmiä. Kuka huomaa kuvassa jotain piraattimaista?

Lalli näyttää jokseenkin järkyttyneeltä. Mahtaakohan herra pohtia ketä se keskiviikon jälkeen kiusaa? Ai mitäkö keskiviikkona tapahtuu? Noooooh...

Keskiviikkona talouden kissaluku pienenee kuuteen, koska mestarietsivä Poirot ratkaisi kodinetsinnän tapauksensa ♥ Uudessa kodissa herraa odottelee kaunis tyttöystävä, joten voiko asiat paremmin sujuakaan! Poirot itse ei ole tapauksen ratkeamista sen kummemmin juhlinut, suostui kuitenkin kuvattavaksi pikaisesti.

Ihan on ehjät verhot, ja karvattomatkin!

Tervetuloa mukaan menoon Sandra :)

Kissamammalomaa

Jos aiemmin olen valitellut, ettei aika riitä bloggailuun ja kissatkin jäävät monen tunnin rapsutussessioita vaille, niin nyt on toinen ääni kellossa. Vähintään seuraavat seitsemän viikkoa mulla ei muuta olekaan kuin aikaa. Tämän viikon keskiviikkona nimittäin järjesti eräs lehmä kalenterini kokonaan uudestaan puskemalla mut betonipalkkia päin, ja nyt olen sitten kolmiolääkekuurilla ranne paketissa raudalla vahvistettuna. Lehmätkö leppoista sakkia?

Noh kissat ainakin nauttivat täysin siemauksin, kun en lähdekään kaksi kertaa päivässä töihin vaan olenkin täällä niiden seuraneitinä/ruokinta-automaattina/rapsuttajana/erotuomarina koko päivän ^^

Tänään kävi yksi pariskunta tutustumassa Poirotiin ja B-tyttöihin. Poirot näytti kerrankin parastaan, antoi nostaa syliin, kiehnäsi jaloissa ja leikki huiskaleluilla. Mahtaako olla jo meihin niin kyllästynyt, että haluaa vaihtaa maisemaa :'D 

Tytöt ujostelivat melko paljon, Bonnie suostui vähän enemmän rapsuteltavaksi, mutta Beaa ei paljoa näkynyt... Meidän pitää selkeästi kutsua ihmisiä kylään useammin, jotta nää hoidokitkin tottuis vieraisiin! Nyt vaan peukut pystyyn, että Poirot pääsisi muuttamaan omaan kotiin ♥

Juutuupi

Moro kaverit,

tuo meidän palvelija sai viimeinkin aikaiseks ja laittoi meidän elokuvayhtiö Riiviöt Picturesin pätkiä jakoon! Mut sit sille iski taas lorvikatr...karal... no laiskuuskohtaus, eikä se laittanu ku vasta kolme. Koitetaan patistaa sitä, koska eihän teiltä uskollisilta faneilta saa evätä mahdollisuuksia ihailla liikkuvaa kuvaa meistä ♥

Mutta TÄÄLTÄ pääsette kyttään!

T. Crusoe