21 huhtikuuta, 2015

PESULLA osa 1 ja syyt luopumiselle

Eläinsuojelun arkea pääsee nykyään seuraamaan myös sarjakuvan voimin, tässä ensimmäinen osa.


Sarjakuvat ovat Sari Toivolan käsialaa, käy ihmeessä tutustumassa hänen muihinkin töihinsä osoitteessa www.sarijakuva.fi sekä Facebookissa Sari ja kuva!

Tästä pääsenkin nätisti aasinsiltaa aiheeseen lemmikistä luopuminen.
Törmäsin JÄLLEEN KERRAN Facebookin Kissat-ryhmässä keskusteluun, jossa haettiin 9kk ikäiselle tyttökissalle uutta kotia. Syynä luopumiselle oli talouteen pian muuttava koira, josta tiedettiin jo ennalta ettei se sovi kissatalouteen.
Toisinsanoen kissa potkitaan pellolle, koska koira on kivempi. Tulisiko itsellesi mieleen toimia näin? En enää edes tiedä miksi yllätyn ihmisten tunnekylmyydestä, luulisi siihen jo tottuneen, mutta kyllä mua edelleenkin pistää ihmetyttämään tuon kaltainen eläinten kierrättäminen, hankitaan uusi kun vanha ei ollutkaan kiva.

Toinen on sitten tuo allergia-asia. Tottakai ihmisillä on allergioita ja jokaisen elämää eivät allergialääkkeet voi helpottaa niin paljon, että sen lemmikin kanssa pystyisi elämään. Tällöin ymmärrän, jos lemmikistä luovutaan. Mutta sitten on nämä sarjakuvassakin esiintyvät "allergikot". He syövät uskottavuutta oikeasti allergisilta ihmisiltä, koska itse ainakin nykyään saatan pyöräyttää silmiäni, jos kuulen eläimestä luovuttavan allergian vuoksi. Sen verran yleistä on tuo "allergia", että siltä on mennyt uskottavuuspohja. Jos eläimestä luopuu, eikö voisi hoitaa asian rehellisesti?

Entäpä sitten tapaus, jossa muutetaan uuteen asuntoon, mutta ei haluta ottaa sinne enää lemmikkiä mukaan. Itselleni ei tulisi mieleenkään edes etsiä sellaista asuntoa, jonne en saisi karvaisia ystäviäni ottaa mukaan. Ymmärrän toki, että on tilanteita joissa on pakko saada vain joku väliaikaisasunto äkkiä, mutta aika usein niissäkin on sopimisvaraa. Pahin skenaario tästä tilanteesta on se, että jätetään se lemmikki vanhaan asuntoon oman onnensa nojaan.

Ja ei pidä unohtaa myös klassista "meille tuli vauva, annetaan kissa pois". Miksi? Toki jos tietää kasvattavansa siitä herrantertusta seuraavaa Hitleriä, joka kiusaa kissaa 24/7, niin onhan se kissalle parempi elää uudessa kodissa, mutta jos kasvattaa ihan sitä perus Sirkka-Petteriä, niin en ymmärrä miten vauvantulo voi tarkoittaa kissalle lähtöä? Jotkut perustelevat tätä toksoplasmoosivaaralla, mutta ihminen voi saada tartunnan suun kautta kissan ulosteista tai maaperästä johon kissan ulostetta on joutunut. Voin vain kysyä, kuinkas moni jättää ne kädet pesemättä kissanlaatikon putsauksen jälkeen ja sen jälkeen valmistaa tyynen rauhallisesti vaikkapa lounasta? Nii'in. Jos omaat edes jonkin verran maalaisjärkeä, ymmärrät automaattisesti pestä kätesi ja näin ollen vaara sairastua toksoplasmoosiin on aika olematon, ellei jopa olematon. 
Toiset taas sanovat kissan tappavan vauvan menemällä sen päälle nukkumaan. Ainoa tapaus mistä itse olen kuullut, kantautui Ruotsista, joten mahdollistahan se on, sitä en kiellä. Mutta se mukula voi kuolla noin miljoonaan muuhunkin asiaan, joten tuon takia en lähtisi lemmikilleni uutta kotia etsimään.

Mitäs syitä teille tulisi luopua rakkaista ystävistänne?

Taavi-kissa sai jäädä kaverinsa Viivin kanssa omaan kotiinsa, vaikka vauva syntyikin. Onnenpoika!



17 kommenttia:

  1. Näitä tämmöisiä ihmisiä ihmettelen minäkin, miten voivat itsensä kanssa elää. Tiedän myös noita jotka ottavat koiran ja kun koira ei tule toimeen kissan kanssa/kissa tressaa tilanteesta niin heivataan kissa pois. En ikinä ymmärrä, mikseivät heivaisi sitä koiraa pois se kun yleensä on pentu ja kotiutuu paremmin kuin vanhempi kissa... Voi ihmiset. Ärsyttää ihan hirveesti :(

    Minä en ikinä luopuisi minun rakkaistani ellei olisi ihan oikeasti pakko ja niitäkin syitä olisi ehkä vaan se, että olisi semmoinen työ/matkustelisi työn takia ettei olisi ikinä kotona. Tuskin kyllä ikinä semmoseen työhön joudun, antaa miehen hoitaa nuo 12tunnin vuorot. Tai sitten se jossei olisi varaa pitää kissaa, mutta eipä sekään mitään hirveän kallista ole ja mielummin leikkaa omista kuluista sitten. Muutenkin pelottaisi miettiä miten kukaan pärjäisi Ruffen kanssa kun se on tommone ''ongelmanuori'' astmat, allergiat, herkkämahaisuudet sun muut. Meillä jos jouduttaisiin luopumaan kisuista pitäisi uuden omistajan osata raakaruokkia kissoja oikein. Onneksi tiedän ettei tämmösiä luopumisia tule ikinä tapahtumaan ja saan nauttia noiden kanssa hölmöilystä vielä pitkät ajat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voisi itsekään kuvitella tilannetta, jossa joutuisin näistä luopumaan. Nämä ovat tämmöisiä karvaisia lapsia, eikä lapsiakaan hylätä ongelmien tullessa eteen, vai? :D I hope...
      Mutta valitettavasti kaikki ihmiset eivät ajattele samoin, ja sitten saan taas kiehua tuolla keskustelupalstoilla...

      Poista
  2. Hyviä pointteja. Tuo allergia on minusta pahin, jos se siis tulee oikeasti. Miehelleni tulee ajoittain ongelmia meidän Maxista ja silloin meinaa aina paniikki iskeä minulle päälle.. - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ounou! Nyt vaan tassut ristiin sen puolesta, että ongelmat pysyvät poissa :)

      Poista
  3. Mä voisin luopua lemmikeistäni vain sellaisessa vaiheessa, että se on niille oikeasti parempi vaihtoehto. Toisaalta taas itse olen sen verran mukautuvainen, että mieluummin kokeilen muuttaa omaa toimintaani ennemmin, eli en usko että sellaista tilannetta tulee kovin herkästi eteen. Harmi kuitenkin, että monelle asia ei ole näin itsestään selvä – lemmikki on ennemmin tuote tai tavara, jonka tulee toimia tietyllä tavalla, tai sitten siitä luovutaan. Ja näin eläinsuojelyhdistyksille tulee eläimiä lisää.

    Siinä vaiheessa jos lapseni olisi (pahasti) allerginen, eikä siedättäminen ole vaihtoehto, voisin myös ajatella lemmikistä luopumista. Lapsi ei loppujen lopuksi sitä itse itselleen aiheuta eikä ole oikeudenmukaista aiheuttaa sille pahaa oloa. Silloin kyllä voisi mennä sormi suuhun, että mitäs nyt. Toivon etten ikinä sellaisen valinnan eteen joudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vielä tähän lisätä, että itse allergikkona ongelmat tietenkin tulivat heti eteen kun hankin ensimmäisen kissani. Vaikka allergia oli paperilla paha, oireet olivat mielestäni ihan täysin siedettävät. Nyt tilapäiskotina toimiminen (vaihtuvat, erilaiset kissat) ja varotoimenpiteet (ilmanputsari, makkari suljettu kissoilta, allergialääkkeet ja astmapiippu pahimpaan allergiakauteen) ovat helpottaneet allergiaa sen verran, että koen siedättäneeni kissa-allergiani lähes pois. Vieras ihminen ei välttämättä huomaisi minulla kissa-allergiaa, mikäli en kissan silittelyn jälkeen alkaisi hinkkaamaan silmiäni tai en saisi esim. käsittelyhaavoja.

      Tämä tietenkin aiheuttaa ongelmia "allergiaan" suhtautumisessa. Pesulle tulee monia kissoja ja koiria "allergian" vuoksi – monesta tietää jo ennakkoon, ettei taustalla oleva syy ole allergia, mutta ihmiset ajattelevat, ettei heitä tuomita niin herkästi jos he vetoavat allergiaan. Niistä kaikista allergiataustaisista tapauksista, joita olen hoitanut kahden vuoden aikana, muistan yhden jossa tapaus oli aitoa allergiaa. Muista oli helposti huomattavana, että taustalla oli ennemminkin joku muu syy, kuten muutto, lomamatka, kyllästyminen eläimeen, kissa ja lapsi ei tule toimeen (koska lasta ei ole opetettu käsittelemään kissaa)... Ja kyllähän se pistää vihaksi, joka kerta kun niitä eläimiä noutaa. Pahimpia ovat nämä, jotka vetoavat lapsen allergiaan, ja kuka tahansa huomaa että ongelma on jokin täysin muu kuin allerginen lapsi.

      Täydellisessä maailmassa vain ne hankkisivat lemmikkejä, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa lemmikin eteen.

      Poista
    2. Mun entinen kämppäkaveri siedätti ilmeisesti kissa-allergiansa pois muuttamalla ensin mun ja Lillin kanssa saman katon alle, huomatessaan että oireet alkavat heiketä, ja ryhtymällä lopulta Rekkujen sijaiskodiksi ja adoptoimalla pari omaa kissaa :D Joillakin se vaan menee noin näppärästi!
      Miksi emme voi elää täydellisessä maailmassa...

      Poista
  4. No, monet ihmiset on idiotteja jokatap. joten miksei näilläkin tavoilla.

    VastaaPoista
  5. Toki tiedostan, että elämässä voi tapahtua jotain mitä ei edes osaa odottaa ja silloin kissoista on pakko luopua mutta ihan heti se sellaista tapahtumaa keksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan elämässä voi tapahtua odottamattomia, mutta eipä mullekaan nyt tuu mieleen mikä sellainen syy voisi olla, että kavereista luopuisin.

      Poista
  6. En kyllä miekään ymmärrä. Jos ei ole valmis huolehtimaan omasta lemmikistään niin kannattaako sellaista silloin edes hankkia.. Eri asia tietysti, jos tilanne oikeasti on vaihtoehdoton mutta eihän se mukavaa silloinkaan ole omasta karvakaverista luopua.

    Ihana muuten tuo uusi banneri :3

    VastaaPoista
  7. Mä luopuisin mun pojista vaan jos joku ei sopis enää laumaan tai jos tarjoutuisi parempi koti kuin voin itse tarjota. Mutta ei tulis mieleenkään ottaa vastaan asuntoa johon ei voi ottaa koiraa, alkaa seurustelemaan "allergikon", allergikon tai eläinvihaajan kanssa. Tai lapsen takia heivata koiria. Tai lähteä ulkomaille ja heivata ressut elsuille. Jos allergia tulis niin siivottais ahkerammin (mähän oon kissa-allerginen ja meillä silti on kissa joka on joskus sisällä) ja syötäis lääkkeitä. Jossei onnistu niin koirille lämpimät kopit ja ulkokoiriks. Allergia ei mun kohdalla ainakaan tarkoita eläimien hävittämistä. Mun mielestä on monia hyviä syitä luopua eläimestä, mut suurin osa ihmisten syistä ei oo musta hyväksyttäviä ja niistä luopumisten syistä voitais olla rehellisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtuikin listalta tuo "annetaan lemmikki pois uuden seurustelukumppanin tieltä". ARGH.

      Poista
  8. Että mistä syystä minä luopuisin kissoistani? Siitä syystä, että olisin niin vakavasti sairas tai muuten toimintakyvyltäni huono, etten enää kykenisi niitä hoitamaan. Muuta syytä en yhtäkkiä keksi. Ja nykyisen kaltaisessa tilanteessa, kun kumpikaan kissoista ei ole täysin terve ja alkavat jo ikääntyäkin, en antaisi suin päin hyväänkään kotiin, vaan neuvottelisin ensin eläinlääkärin kanssa olisiko sittenkin muu ratkaisu parempi ja turvallisempi.

    Minä en oikein uskalla edes lukea ihmisten syitä luopua lemmikeistään. Mun tulee niin paha mieli, etten kestä. Ja mietin aina, että eikö niillä ihmisillä ole omaatuntoa ollenkaan? Miten ne saa nukuttua yönsä? Onneksi maailmassa on hyviäkin ihmisiä, jotka sitten epätoivon vimmalla yrittää korjata idioottien jälkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa tulee aina pohdittua, missä on ihmisten empatiakyky ja omatunto, eikö niiden mieltä yhtään kalva miltä siitä lemmikistä mahtaa tuntua, jos se yhtäkkiä vaan revitään omista tutuista ympäristöistä pois. Se on eläimelle kamala stressi.

      Poista

Naukaise mielipiteesi, ellei kissa vienyt kieltäsi ;)